Lisää pohdiskelua mikrokuiduista

noyhtaa-nyppyja-saramaki

Iät ajat luonnonkuiduista on sanottu hyvänä puolena, että ne maatuvat, eli kierrättyvät takaisin siihen biologiseen ympäristöön josta ovat alunperin tulleetkin. Ei siis huolta, että ne jäisivät pyörimään ekosysteemiin sadoiksi vuosiksi, kuten tekokuidut. Mutta mikäpä tässä matoisessa maailmassa olisi aivan yksinkertaista! Mikromuovitutkimuksissa on löytynyt sulamattomia viskoosikuituja merieliöiden ruuansulatuksesta, ts käyttäytymässä aivan samoin kuin mikromuovi. Viskoosi on selluloosaa, eli “luonnollista” ainetta jonka kyllä pitäisi hajota, joten tämä on jonkinmoinen (ikävä) yllätys josta en ainakaan itse ole vielä päässyt yli. Olen myös miettinyt, joskaan en vielä selvittänyt, noteerataanko / ylöskirjataanko mikromuovitutkimuksissa luonnonkuituja ollenkaan. Lähtökohtaisestihan ne eivät ole muovia, joten ehkä ne seulotaan aineistoista pois, vaikka niitä tulisi pienäyriäisten vatsoissa ja rantahietikossa? Jos joku meribiologi tms osaa vastata tähän, olisin hyvin kiitollinen. (Tässä kuitukangasvalmistajien yhdistyksen julkilausumassa esitetään, että viskoosikuitujen luotettava erottaminen muista selluloosakuiduista on vaikeaa ja esim puuvilla voidaan erehdyksessä identifioida viskoosiksi – heillä on toki oma lehmä ojassa, mutta voi asiassa olla jotain perääkin.)

Eivät luonnonmateriaalitkaan tuosta vain maadu, osoituksena esim haudoista löytyneet satoja vuosia vanhat villakankaan kappaleet jne. Suotuisaan ympäristöön ja ajan kuluessa käsittelemättömät luonnonkuidut tietysti hajoavat, mutta nykyaikaisen tekstiiliteollisuuden monien kemikaalikäsittelyiden tarkoitus on nimenomaan hidastaa kaikenlaisia hajoamisprosesseja – erittäin toivottavaa silloin kun vaate on käytössä, mutta ei-toivottava sivuvaikutus jos kuituja joutuu luontoon. Ja määrä on tässä taas oleelisempaa kuin laatu. Ei ole mikään ympäristöongelma, jos muutama kuidunhippunen silloin tällöin leijailee mereen, vaikka jäisivät sinne pyörimään mailman tappiin asti. Jos määrät ovat tuhansia tonneja niin että kuituja päätyy kaikkialle (jopa vesijohtoveteen, lienette nähneet uutisen), ollaan liemessä, jopa silloinkin jos ne loppujen lopuksi hitaasti hajoavat. Sivumennen sanoen olen itse enemmän huolissani siitä mitä mikrokuidut tekevät planktonille, joka kuitenkin on aika tärkeä osa ravintoketjua, kuin mitä parin kuidun syöminen minun omalle terveydelleni tekee.

Mikrokuituongelma on mahdollisesti hyvinkin vakava juttu, vaikka sen vaikutuksista ei vielä kovin hyvin selvillä ollakaan. Mikrokuitujen vaikutuksia pitäisi tutkia enemmän, samoin sitä miten niiden joutumista luontoon voisi hillitä. Tutkittua tietoa tekstiilimateriaalien käyttäytymisestä on vähän, eikä sen perusteella asiaa voi kuitata sillä, että siirrytään tekokuituvaatteista luonnon- ja muuntokuituisiin. Aiemmin ajatelin, että vedenpuhdistamoiden kehittäminen on toimiva ratkaisu mikrokuituongelmaan, mutta nyt kun on käynyt ilmi kuinka runsaasti niitä leijailee ilmavirtojen mukana, jäteveden huolellinenkaan suodattaminen ei mikrokuitujen hillitsemiseen taida riittää. Hyvä alku se joka tapauksessa on.

Jos siellä lukijoissa on joku ympäristötieteen, tekstiiliteknologian tai vastaavan opiskelija, joka ei ihan tiedä mistä tekisi gradunsa tms., niin rohkenen suositella tekstiilien biohajoavuuden perinpohjaista selvittämistä. “Miten eri tekstiilikemikaalit vaikuttavat luonnon- ja muuntokuitujen biohajoavuuteen” tai jotain sinnepäin. Tässä yksi esimerkki, jossa vertaillaan pehmentimen ja resiinin vaikutusta puuvillan biohajoavuuteen. Samasta teemasta saisi irti vielä vaikka kuinka paljon. Kutsuja gradupippaloihin voi lähettää sähköpostiini…

2 thoughts on “Lisää pohdiskelua mikrokuiduista

  1. Talouden pidossa minua askarruttaa nyt, ovatko siivouksessa ekologisena vaihtoehtona (pesuaineiden tarvetta vähentävänä) mainostetut mikrokuituliinat osa vesien mikrokuitu/mikromuoviongelmaa? Puhdistusliinat menevät hygienian vuoksi pesuun lähes joka käytön jälkeen, kun taas lämmittävöä fleecetakkia pestään ehkä maksimissaan kerran talvessa.
    Moni kodin pinta puhdistuu yhtä vähin kosteutuksin myös puuvillapyyhkeestä kierrätetyllä rievulla, mutta lasipinnoissa mikroliinat ovat edellä.

    Like

    1. Kysymys on hyvä mutta minulla ei ole tähän harmikseni pätevää vastausta – pitäisi jotenkin voida vertailla pesuaineen ympäristövaikutuksia mikrokuitujen ympäristövaikutuksiin. Jos hiutuneita puuvillapyyhkeitä taloudessa joka tapauksessa on, kallistuisin käyttämään niitä kaikissa sellaisissa tapauksissa jossa ne toimivat yhtä hyvin kuin mikrokuituliinat. Säästyypä ainakin hankkimasta runsaasti mikrokuituliinoja!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s