Vaatekulut 2017

Jo vuosien ajan olen pitänyt kirjaa vaatekuluistani. Se on ainoa tapa olla mitenkään selvillä siitä rahamäärästä, jonka pukeutumiseen kuluttaa ja siitä vaatemäärästä, joka kaappiin vuoden kuluessa kertyy. Muistiinpanoihin pohjaamaton itsearviointi on todella hataraa – totuus, joka selviää vain kirjanpitoa kokeilemalla.

Vuotuinen vaatebudjettini on 1000€. Kirjanpidon alkuvuosina käyttämäni summat menivät reilustikin suunnittelemani budjetin yli, viime vuosina olen pysynyt juuri määräämässäni summassa. Tonni voi kuulostaa paljolta, mutta jaettuna vuoden mittaan ei johda valtaviin vaatemääriin. Tonnilla saa hankittua sukkia, alusvaatteita ja muuta kulutustavaraa vuoden tarpeiksi, muutaman kallimman kestohankinnan ja loput tarpeelliset/hauskat kirppiksiltä.

Varoitus! Seuraa yksityiskohtaista analyysiä vaatehankinnoistani.

Vaatekulut 2017

Kursiivilla pesula- ja suutarikulut
Lihavoituna uutena ostetut vaatteet
Loput käytettynä hankittua/saatua/itsetehtyä
(suluissa seltyksiä ja tarkennuksia)

Tammikuu
Siskolta kaulakoru lahjaksi 0 €
Pulkkamäkihaalarit Reccistä 16 €
Siskolta hänen dyykkaamansa villakiltti 0 €

Helmikuu

Maaliskuu
Nailonsukkikset ja harmaanruskeat sukkikset Sokokselta 36 €
Mustat sukkikset Seppälästä 10€
Beiget Atlas-villasukat Kierrätyskeskus 0,75€
Mustat sukkikset Lindexistä 12 €
Wolfordin nudet verkkosukkikset 27 €
Kaksien saappaiden korjaus 55€

Huhtikuu
Kaksien kenkien suutarointi 25 €
Kaksi t-paitaa, silkkihuivi ja musta neuletakki Reccistä 18 €
Jane Marplen hame 267 €
Beige olkihattu 65 €
Musta olkihattu 15 €

Toukokuu
Jane Marplen monogrammikoru (käytetty) 9 €
Valkoista puuvillasifonkia 12 €
Keeppi mustaa pitsiä second-hand-kaupasta 10 €
Kolmet sukakkeet 10 €
Rusehtava silkkineulosmekko Kierrätyskeskus 0€ (> muokattu yöpuvuksi)

Kesäkuu

Heinäkuu
Ompelin mustan mekon 0€
Helmikirjottu kaulusasia + alppijääkärin lasit kirppikseltä 3,5€

Elokuu
Ompelin tähtiviskoosipuseron saadusta vaatteesta 0€
Ompelin ilmaislaaripaidoista pöksyt 0€
Worldcon-volunteer t-paita 0€
Cupro-toppi Fidasta 0,2€
Sinivihreän korin uudelleensangoitus 45€
Mustat pitkät käsineet Fidasta 3,5 €
Sininen oversize neule UFFista 13 €
Välikausitakki Taukosta 111€

Syyskuu
Lyhythihainen kaurapuuroneule Hämeenlinnan Bohosta 18 € (neutraali perusneuleeni alkoi olla hiutunut, tämä korvasi sen)
Harmaanvihreä aluspaita kierrätyskeskuksesta 0€
Ilmaislaarineuleesta harmaa hame 0 €
Kumpparit kierrätyskeskuksesta 9€ (edellisiin tuli halkeama)
Tweed-hameen pesetys 10 €

Lokakuu
Melkein musta t-paita vaatteidenvaihtotapahtumasta 0€
Rintaliivit Funky ladysta 80€
Silkkialushame ja -toppi lahjaksi kaverilta 0€
Valkoinen silkkipaita Frida Marinasta 7 €
Strassikoru Frida Marinasta 10€ (ilmeisesti 20-luvun kengän irtoklipsi! Tosi kaunis!)

Marraskuu
Alushousut Funky Ladystä 32 €
Harmaat villasukkahousut, mustat sukkahousut ja harmaat ylipolvensukat Stockalta 71€
Sandqvistin laukun korjautus 12€ (Sandqvistin laukuissa on hyvä nahka mutta onnettomat metalliosat, ärsyttävää)

Joulukuu
Ystävältä lahjaksi valkoinen pitsineuletakki 0€
Harmaanruskea baskeri kierr. keskuksen ilmashuoneesta 0€ (kadonneen Samuji-pipon tilalle)
Harmaat Transpareze sukkahousut 14,9 €
Valkoinen viskoosipusero Milano Italy 80€ (tv-esiintymistä varten – edellinen vastaava oli kainaloista puhki, ja vaikka kuinka rakastan parsimista, en halua olla parsintakainalo valtakunnallisessa tv-lähetyksessä. Tässä puserossa viehätti erityisesti skarppi silitystyö ja hillitty kudottu pilkkukuviointi. Valmistettu Turkissa, mutta valmistusolosuhteet luvattiin noudattavan eurooppalaista tasoa.)

Yhteensä kaikki 1107,85€
Ostokset 958,85€
21 uutena ostettua vaatetta (sisältäen myös sukkahousut, alusvaatteet jne)

Parhaan hankinnan palkinnon saa Taukon välikausitakki. Tyhmimmäksi osoittautui UFFilta ostettu puuvillaneule, josta piti tulla kiva oloiluvaate, mutta aina se vaan jää roikkumaan rekkiin. Teen siitä ehkä jotain muuta, koska materiaali on kiva. Täydellisiä mustia puuvillasukkahousuja ei lopetetun Vogue Luxe Cottonin tilalle ole löytynyt, vaikka olen kokeillut yhtä sun toista merkkiä. Vinkkejä otetaan vastaan.

Vuoden alussa tulin Arkijärjen Jennin ostolakkohaasteesta innostuneena luvanneeksi etten osta uusia vaatteita (pl sukat ja alusvaateet). No, siis nyt kävi niin että jossain vaiheessa unohdin koko asian ja muistin sen vasta tätä kirjoittaessani… Noloa. Sori. Pääpiirteissään ostokset ym on kyllä olleet hyvin tarpeella perusteltavissa, vaatevarastoni kun on tätä nykyä sen verran niukka, että jonkun vaatteen kuluttua puhki se on korvattava uudella. Suurin osa tämän vuoden hankinnosita on jotain poisheittokuntoon tai ainaki enää mökkikäyttöön kelpaavaksi kulunutta korvaavaa. Muuuttaaaa kyllä joukkoon on mahtunut ns hemmotteluhankintoja ja esim asusteita ja koruja, jotka nyt eivät juurikaan kulu. No, opin tästä sen että ehkä en enää tee vastaavia lupauksia!

Kallein hankinta
oli Jane Marplen hame Japaninmatkalta. Tämä vaatemerkki on suosikkini – ainoa vaatebrändi, joka herättää minussa erityisiä intohimoja. Laatu on yleensä kohdillaan: 2007 ostamani villatakki on edelleen käytössä ja hyvässä kunnossa. Joka kerta kun käyn Japanissa,  siis n. 5 vuoden välein, ostan jonkin JM-vaatteen. Käyn aina Harajukun Laforet-tavaratalon myymälässä, jossa minulla on oma henk koht myyjätär! Hän muistaa, mitä olen aiemmin ostanut ja tervehtii nimeltä, vaikka en siis ramppaa kaupassa joka viikko. Ihan tosi, japanilaista palvelua on vaikea ylittää.
Hame ei korvannut mitään poistunutta vaatetta, se oli silkka luksushankinta. Käsinommellut hakaset! Sirosti hulmahteleva ohut toimikassidoksinen cupro-puuvilla-sekoite! Hengittävä, liukas cuprovuori! Vaaleanpunaisen sävy, joka ei ole liian imelä!

Screen shot 2018-01-21 at 13.34.35

Myyjätär Yuko ja se suomalainen JM-fanityttö.

Screen shot 2018-01-21 at 13.34.00

Tämän hameen ostin. Siinä on ihana purnukka- ja konvehtiprintti.

Toinen iso hankinta oli Taukon musta välikausitakki. Se oli impulssiostos. Olin kaupassa ystäväni seurana, ja sovitin huvikseni yhtä takkia. Siinä oli shaalikaulus, taskut just kivasti käsien kohdalla ja se oli päällä erinomaisen mukava ja näytti sitäpaitsi todella tyylikkäältä. En halunnut riisua sitä joten ostin sen. Se olikin päälläni melkein joka päivä syksyllä. En ole vielä päättänyt pitäisikö tämän takin myötä hyvin vähälle käytölle jäänyt aiempi välikausitakki laittaa kiertoon. Olen pitkään fanittanut Taukon tyyliä ja ideologiaa (pesuloiden positotekstiilien muokkaaminen vaatteiksi), aiemmin vain en ole löytänyt heidän mallistostaa mitään minulle sopivaa.

Japaninmatkalta sain kaksi uutta mieleistä kesähattua, niin että pystyin hylkäämään epäsiistiksi kärsiytyneen olkihatun mökille laiturilököilyyn ja lahjoittamaan kaverille toisen, joka ei ollut oikein imartelevan näköinen.

Pari vaatetta ompelin itse;
simppelin mustan kesämekon, kaverilta saadusta viskoosimekosta puseron, kierrätyskeskuksen ilmaislaarista otetusta neuleesta hameen ja ilmaislaaritrikoista shortsimaiset pöksyt. Niinikään ilmaislaarista löytyneestä oudon säkin muotoisesta mutta ihanan tuntuisesta silkkineulosmekosta fiksasin yöpuvun. Uskomattoman hemaisevasta käsinkudotusta irlantilaisesta tweedistä tehty rumanmallinen takki (ilmaislaarilöytö) on hitaasti muokkautumassa keepiksi, jos saisin sen vaikka kevääksi valmiiksi…

Screen shot 2018-01-21 at 13.36.25

Tälle vuodelle toiveissa
olisi hyvälaatuisen, ohuen mustan neuletakin löytäminen (ostin väliaikakäyttöön Reccistä melko ankean viskoosi-polyamidisekoitteisen jonka aion heivata heti kun löydän paremman). Uudet kesäkengät on melko pakkohankinta, vanhat alkavat olla varsin eläneitä. Uusi kori – tilava mutta ei jättimäinen jonka voi ripustaa pyöränsankaan ja tehty eettisesti ja sekä lyhyet että pitkät hyvin kiinnitetyt kahvat mieluiten nahkaa ja luonnonvärinen ja kaunis – jos tulee vastaan niin ostan. Niin ja alusvaatevarastoa pitää päivittää. Muuta nyt ei tule mieleen, mutta aina sitä jotain ilmenee. Ainakaan en lupaa olla hankkimatta mitään uutta.

Kohtuutta sen sijaan aion jatkaa, kuten myös nirsoilua, kangasnipotusta ja hankalien kysymysten esittämistä vaatemerkeille.

Muotiraportti hortoilee vastuullisuuteen johdattavaa tietä etsiessään

Screen shot 2017-08-04 at 14.38.16Kööpenhaminan Fashion Summitin (mitenkä tuon kääntäisi? muotihuippukokous?) yhteydessä julkaistu Pulse-raportti on kiinnostavaa luettavaa, mutta herättää vähintään yhtä paljon kysymyksiä kuin mihin se antaa vastauksia. Keskityn tässä raportin ongelmakohtiin, vaikka siinä on paljon hyvääkin (esim. sivut 37-61 ovat kattava esittely vaatteen elinkaaren ongelmakohdista, vaatimukset tiukemmasta säätelystä, uusien toimintamallien pohtiminen ja ylipäänsä paljon dataa tiivistetty selvään muotoon, ehdottomasti lukemisen arvoinen siis).

Raportin on tuottanut Global Fashion Agenda, jonka osaanottajia ovat mm vaatealan jättiyritykset Kering, H&M, Target ja Li & Fung. Tämä on tietenkin omiaan suhtautumaan jonkinasteisella epäluulolla sentapaisiin väitteisiin kuten “‘fast fashion’ does not automatically represent a threat to the environment and the world economy” (no, väitteen loppuosaan tuskin kenelläkään on vastaansanomista, raportissakin mainitaan että tekstiili- ja vaateala on yksi maalman suurimpia kulutustuote-teollisuudenhaaroja joten mitenpä se uhkaisi taloutta kun se itse on yksi sen merkittävä osa). Mutta voiko mikään raportti, jonka tuotamisessa on maailman isoimpien halpamuodin tuottajien näpit mukana, todella kritisoida pikamuotijärjestelmää?

Hämmästyttävimmät tulokset ovat kohdassa Raw Materials, jossa taulukoidaan eri tekstiilimateriaalien cradle-to-gate ympäristövaikutukset Higg-indeksiin pohjaten. Huonoimmat pisteet saavat lehmännahka, silkki, puuvilla ja villa. Olen aivan ihmeissäni silkin kehnoista tuloksista (esim. väitetään oleva pahin ilmastonmuutoksen aheuttaja esitelyistä kuiduista), sillä luulisi että mulperipuiden ja silkkiäistoukkien kasvatus olisi suht lähelle hiilineutraalia, semminkin kun silkin käsittelyssä ei tarvita rajuja kemikaalejakaan. Vettä kyllä kuluu, mutta niinpä kuluu kaikkien muidenkin (luonnon)materiaalien kohdalla. Mutta tähän pitää vielä paneutua. Parhaan tuloksen saa polypropyleeni, kankeahko ja ankeahko joskin kevyt muovikuitu, joka teollisen käytön ohella sopii parhaiten julkisten tilojen kovaa kulutusta kärsivien huonekalujen verhoiluun. Runkokuidut (pellava ja hamppu) saivat myös hyvät pisteet, mutta muuten huippupisteitä saivat tekokuidut.

Tätä muuten villantuottajien organisaatio IWTO ei sulattanut sellaisenaan vaan julkaisi vastineen. Vastineessa on pointtinsa, mutta jättäähän se tietysti villan epäsuotuisat puolet mainitsematta. Villalla on merkittävät terveys-, miellyttävyys- ja kulttuuriansionsa, samoin käyttövaiheen etuna pitkä pesuväli ja tietyissä tapauksissa lampaat pitävät biotooppeja kunnossa. Mutta villan käsittely kankaaksi asti pesuineen vaatii paljon vettä ja energiaa, lampaiden lääkitseminen loisia vastaan on ongelma, ja yliladuntaminen aiheuttaa eroosiota. Riippuu siis todella paljon lampaidenkasvatustavasta, onko villa ympäristölle hyödyksi vai haitaksi. Yksittäinen numero ei mitenkään pysty kuvaamaan koko tätä vaihtelevaa aihetta. Villan esittäminen yksiselittesen fantastisena ekovalintana on toki ymmärrettävää kun muistaa kyseessä olevan alan etujärjestön.

Mutta tämä ei siis tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä raportin kanssa. Kallistun enemmän IWTO:n suuntaan. Jotkut raportin suosittelemat vastuullisuustomet, kuten “Reduce conventional cotton use, Replacing 30% of 2030 cotton with polyester saves 22.6 bn m³ water” ovat aivan älyttömiä. Aivan piinaava ajatus, että pitäisi kiusata ihmisiä ja planeettaa mikromuovia erittävillä, hiostavilla polyesterivaatteilla, joiden kulahtaminen on peruuttamatonta ja joiden kierrätysmahdollisuudet ovat tällä hetkellä mitättömät. Jos ne puuvillavaatteet, jotka tehdään heppoisista ja nukkaantuvista kankaista, ja joiden käyttöikä tästä syystä rajoittuu hyvin lyhyeen, yksinkertaisesti jätettäisiin tekemättä sen sijaan että niitä tehtailtaisiin vielä halvemmalla bulkkipolyesteristä, niin johan saataisiin vedensäästöä. Mutta tiedän kyllä, että tälläisen ehdottaminen on mahdottomuus, sillä vaatteita myymällähän rahaa tehdään, eikä olemalla niitä myymättä.

Raportin puhe siitä, kuinka suuri homma on vaatettaa tulevaisuuden maapallon kasvanut väestö on sikäli joutavaa höpötystä, että tällä hetkellä miljardi varakkainta käyttää yhtä paljon vaatetuskuituja kuin loput – eikä tämä tilanne nykyistä tuotanto- ja ansaintamallia jatkettaessa tule luultavasti muuttumaan. Jos kuitukulutus jakautuisi tasaisemmin ja hyödynnettäisiin mielekkäämmin, tämänhetkiset määrät riittäisivät kyllä isommallekin porukalle.

Screen shot 2017-08-04 at 12.42.10

Koko raportin pohjimmaisena ongelmana on, että lasketaan pisteitä materiaaleille ja yksittäisille käytännöille, joiden perusteella saadaan pikamuotia maailmaan syytävät firmat näyttämään vastuullisuuden sankareilta. Totta ihmeessä voidaan osaoptimoida joitain yksittäisseikkoja järjestelmän sisällä, mutta kuten Greenpeacenkin edustaja totesi, vähemmän paha ei ole hyvä. Niin kauan kuin pikamuotia ei pystytä mielekkäästi kierrättämään – mikä tavoite on yhtä lähellä toteutumista kuin toimivat kuolemattomuushoidot tai päästeetön energia – hyvin lyhyen käytön kestävät vaatteet eivät ole vastuuliisia vaikka kuinka koitettasiin valita minkä taulukon mukaan suositeltava materiaali. Yhdellä aukeamalla sivutaan tätä ongelmaa (57-58) pääsemättä kuitenkaan kovin pitkälle. Raportti on jopa ihmeissään siitä, kuinka muutoin niin hienosti pisteitä kasaavat pikamuodin edelläkävijät eivät käyttövaiheen pidentämisessä oikein menesty: “the industry seems to be neglecting this stage. Even the big fast-fashion and sportswear firms that do well elsewhere on the value chain are unable to top 20 at the consumer use stage.” Melko itsestäänselvää, koska noiden firmojen koko menestys pohjautuu siihen että vaatteita EI käytetä ptkään!

Industry Best Practice -osiossa suositellaan käyttövaiheen toimenpiteiksi paitsi matalia pesulämpötiloja, myös “highlight urgency of repair vs. throwing an item away, providing specific repair manuals), in place for all products. Providing replacement buttons and sewing kit with the item. Offer repair services, e.g., specific repair offering”, mutta ei tarkoituksellisesti vain lyhyttä käyttöä varten suunniteltua vaatetta *voi* korjata samalla tavoin kuin hyvistä aineista huolellisesti tehtyä vertailukohdetta. Jos kangas on nuhjuuntuvaa ja haperoa ja sisätyöt onnettomat, ei käytön pidentämistä edistä vaikka pikamuotikaupan jakun mukana tulisi ompelukone ja ompelija.

 

“Disruptiiviset” toimintamallit, joita raportissa käsitellään, väläyttelevät sekä innostavia että hermostuttavia näkymiä tulevaisuudesta. Miten tämänhetkiset jättiyritykset ehdoteltuihin tulevaisuudennäkymiin sopivat, jää lukijan mielikuvituksen varaan. Eikä minullakaan ole antaa oikein minkäänlaista kiistämättömästi toimivaa ehdotusta sitä, kuinka saada tekstiiliala sovitettua yhteen planeetan rajojen kanssa. Ehkä raportin peräänkuuluttamasta yhteiskunnallisesta säätelystä voisi aloittaa!

2016 vaatehankintoina

Suosittelen kaikille vaatteista ja kuluttamisesta kiinnostuneille vaatehankintojen ylöskirjaamista (kuten kaikki Hyvän mielen vaatekaapin lukeneet tietävätkin). Ihmisellä on sisäänrakennettu taipumus muistaa valikoivasti, kirjanpito mustaa valkoisella on ainoa todella pätevä tapa selvittää mitä onkaan todella hankkinut. Kannustan myös miettimään etukäteen vaatehankintabudjettia, sillä se ohjaa hankintojen tekemistä itselle hyödylliseen suuntaan > esim. hankkii sen yhden kalliin jutun jonka oikeasti tarvitsee, eikä kymmentä halpaa joita ei tarvitse, ja jotka yhteensä maksaisivat sen kalliin hankinnan verran. – Mitä on ihmiten kanssa tullut juteltua, on yleisempää tehdä itselleen vahinkoa olevinaan säästämällä ja pihistelemällä, kuin törsäämällä raivona. Budjetti siis antaa luvan hankkia se hyvä kallis, jos tarpeen, pikemminkin kuin hillitä liian kalliita hankintoja.

On pakko paljastaa, että vaikka itse olen pitänyt kirjaa vaatehankinnoista jo monta vuotta ja elänyt budjettiajatusta periaatteessa noudattaen, kulunut vuosi oli ensimmäinen, kun pysyin budjettini rajoissa… sinänsä en ole hirveästi katunut budjetin ylityksiä, sillä pääsääntöisesti mitä kalliimpaa olen ostanut (/teettänyt), sitä tyytyväisempi olen hankintaan ollut. Huonot tai tarpeettomaksi osoittautuneet ovat usein kirppikseltä pennillä ostettuja.

Männävuonna osuin tonnin budjettiin todella näpsästi, suutarit ja pesulat mukaanlaskien. Budjettikuria voi osin selittää ilmaishuoneella, olisin saattanut ostaa välikausitakin jos se ei olisi hypännyt ilmaiseksi syliin, sama tosilämpimän beigen neuleen ja silkkineulemekon kohdalla. Kiitokset kierrätyksen hyvälle hengelle, vai mikä lie keiju kyseessä onkaan, joka tapauksessa minua on hellästi hemmotellut.

Ehdin jo korkata 2017 vaatehankinnat pulkkamäkikelpoisilla toppahousuilla Reccistä. Tilaisin käytettyjen vaatteiden keijulta vielä mätsäävän toppatakin! Muutoin voisin liittyä Arkijärjen Jennin  vuoden mittaiseen vaatteidenostamattomuusprojektiin, alusvaatteet ja sukkahousut poislukien.


Rinnan vaatevuosi 2016

Kursivoidut huoltoimenpiteitä, lihavoidut uutena kaupasta hankittuja. (Suluissa) selityksiä ja selittelyitä.

Tammikuu
– Viininpunaiset sukkahousut äidiltä 0 €
– Rusetti-pääkoriste Kuplasta 7 €

Helmikuu
– 50-luvun hame Reccistä 8 € (Ei niin tarpeellinen, hameita oli jo valmiiksi, tänä vuonna menen helmikuun värinhimoissani kukkakauppaan vaatekaupan sijaan).
– Pitsikäsineet lahjaksi ystävältä 0 €

Maaliskuu
– Pitsinen vintagejakkupuku Kaivarin kanuunasta 20 € (Huippuhyvä impulssiostos – ei todellakaan ollut ostoslistalla, mutta on osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi)
– “Kirkkosilkki” kierrätyskeskuksesta 2 € (lahjoitin Remakelle materiaaliksi)
– Musta t-paita Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta 0 €
– Sandqvistin laukun korjaus 6 €

Huhtikuu
– Alushousuja Lindexiltä neljät  26,8 €
– Vintagehopeakoru 15 €
– Chausserin saappaiden korjaus 35 €
– Saappaat kierrätyskeskuksesta 0 €
– Pitsijakkupuvun muokkaus istuvaksi ompelijalla 235 €
– Harmaat sukkahousut 21 €
– Nylonsukkikset 14 €
– Ruskea trikoopaita ilmaishuoneesta 0 €
– Pitsitoppi lahjaksi ystävältä 0 €
– Harmaa villakangastoppi + vyö ompelijalla 300 € (kangas oli jo entuudestaan)
– Olkihattu Fida 3,5 €
– Musta trikoohame UFF 6 €
– Harmaa viskoosi-t-paita vaatteidenvaihtotapahtumsta 0 €

Toukokuu
– Harmaa kirjottu kangas matkalta 40 €
– Beigenharmaata villasilkkisekoitetta matkalta 30 €

Kesäkuu

Heinäkuu
– Vihertävä alusmekko ilmaishuone 0 €
– Musta silkkikoriste Nastasta 3 €
– Minä perhonen Repettojen korjaus 34 €

Elokuu
– Repettojen jatkokorjaus ja korikassin sangan korjaus 20€
– Trenssimäinen välikausitakki kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta 0€
– Musta rannekoru Nasta 9 € > tein korvakorut
– Tein pitsikauhtanan 0€ (Pitsi oli jo entuudestaan)
– Valkoinen pellavatoppi WST 17€
– Hiekanvärinen neuletakki ilmaishuone 0€

Syyskuu
– Käpypitsirannekoru 24 €
– Mustat Wolfordin sukkikset 41 €
– Tein korvikset ja rannekorun 0 €
– Hattuneula Nastasta 12 € (hävisi surukseni hyvän mustan piponi mukana)

Lokakuu
– Sain beigen mohairhuivin vaihtotapahtumassa 0€
– Harmaa T-paita sukulaiselta 0€
– Harmaa pitkähihainen pellavapaita ilmaishuone 0€
– Villakankaisen hameen pesetys 10€
– Ompelin mustan pussukan 0€
– Otin ja korjasin ilmaishuoneesta helmipussukan 0€

Marraskuu
– Arelalizza silkki-pellava neulemekko ilmaishuone 0 €
– Daks mohairneule -“- 0€
– Beige silkkihuivi -“- 0€
– Worldconin staff-paita 0 €
– Tummansiniset ja mustat sukkikset 42 €
– Harmaa-viininpunainen huivi lahjaksi 0€

Joulukuu
– Sinivihreät sukkahousut kaverilta 0 €
– Ompelin alushousut 0€
– Naisten pankin myyjäisistä kaulakoru 1 €
– Ilmaishuonesaappaiden pohjitus 70 €

Vaatehankinnat  625, 3 €
Suutari, pesula ja korjautus 410 €

Kaikki vaatekulut yhteensä 1035 €

Vaatteiden laatutason kohottamisesta osa II

Eilen Hesarissa oli minun haastatteluuni perustuva juttu laatuvaatteen tunnistamisesta, liittyy sopivasti tämän kirjoituksen aiheeseen myös. Oikein onnistunut juttu, kiitokset toimittaja Minna Pölkille!

screen-shot-2016-11-29-at-17-06-43

Pari ideaa lisää vaatteiden laatutason kohentamiseksi:

Pidennetty tuottajavastuu / Extended producer responsibility eli EPR.
Tuottaja on vastuussa vaatteen kierrätyksestä / jatkokäytöstä ensimmäisen kuluttajan hylättyä sen – yleensä tuottajavastuusta puhutaan sähkölaitteiden kohdalla, mutta samaa ajatusta voi soveltaa muihinkin tuotteisiin. Oikeanlaisilla kannustimilla ryyditettynä EPR tukee esim. brändien omia uudelleenmyyntipalveluita, jotka taasen vaativat toimiakseen korkeaa laatua. Myös leasing ym. uudet jakamismallit vaativat hyvää kestoa, ja niiden tukeminen välillisesti tukee korkeampaa laatua.
HUOM! Pelkkä vaatteiden keräily kaupan tiloissa ei vielä paljoa lämmitä, vaan voi harhaanjohtavalla markkinoinnilla avustettuna lisätä kulutusta ja luonnonvarojen käyttöä. Painotan vielä, että VAIN vaatteen pidempi käyttö sellaisenaan ja uuden tuotannon supistaminen johtaa todellisiin ympäristöhyötyihin. Kerättyjen vaatteiden repiminen kuitumuhjuksi ja tunkeminen johonkin missä tilaa sattuu olemaan EI ole ekoratkaisu. Luonnollisestikin täytteiden, imeytysmattojen jne tekeminen vaatelumpusta on parempi kuin sen tekeminen neitseellisestä materiaalista, mutta ei sitä varten missään tapauksessa kannata vaatejätettä tarkoituksellisesti tuottaa (mitä heppoisen, vain lyhyeen käyttöön tarkoitetun vaatteen valmistaminen on).

Tasavero vaatekappaleille, joka ohjaisi kulutusta vähempään mutta hinnakkaampaan, siis esim. euro per vaatekappale. On ehdotettu myös veroa raaka-aineille, mutta tämä iskisi vain paikalliseen vaateteollisuuteen ja tukisi vaatteiden tuontia. Myös tasaveroa vaatekaupan ala takuulla vastustaisi kynsin ja hampain, joten sen toteutuminen on erittäin epätodennäköistä.

saramaki-jakunhiha
Suunittelijoiden ja muiden vaatefirman työntekijöiden kouluttaminen keston ja laadun suunnitteluun esim. jatkokoulutuksena. Tällä hetkellä suunnittelun ja valmistuksen välimatka on yleensä suuri ja vaatteen laatuun vaikuttavat päätökset saatetaan tehdä hajanaisesti eri paikoissa, jolloin kokonaiskuvaa ei välttämättä ole kellään ja se, millainen vaate kaupan rekkiin ilmestyy, on kaikille osallisille yksityiskohdiltaan epäselvää. Parempi kommunikaatio ja tuotannon ymmärrys voisi auttaa.
Tietysti jos on töissä firmassa, jossa edetään aina hinta edellä, ei yksittäisellä työntekijällä ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa yleisiin linjoihin, mutta kaikissa hintaluokissa voidaan käytettävissä oleva budjetti kohdistaa paremmin taikka huonommin.

Kuluttajien laatutietämyksen nostaminen
Hyvät puolet: Helppo toteuttaa pienissä määrin, sen kun kirjoittaa kirjan tai lehtijutun tai pitää luennon. Mikään taho ei varmastikaan vastusta tätä, joku kirjanraapustelija voi jopa saada tästä itselleen leivän pöytään.
Huonot puolet: Vaikea saavuttaa niin suuri kuluttajien määrä, että tällä olisi laajaa vaikutusta. Puree niihin, joita asia kiinnostaa, kiinnostumattomista on vaikea saada otetta. On myös kiistämättömän epäkäytännöllistä lähteä siitä porukasta joka on lukumäärältään suurin ja vaatealan/tekstiilin ymmärrykseltään keskimäärin pienin (=kuluttajat, jos vertailukohtana käytetään vaatealalla työskenteleviä), jolloin laatuasiassa pitää lähteä aivan perusteista. Neulos, kangas. Luonnonkuidut, tekokuidut, muuntokuidut. Jne jne.
On vaikea antaa ohjeita jotka yksiselitteisesti toimivat aina ja ovat riittävän yksinkertaisia muistaa / ymmärtää pohjatiedoista riippumatta.

Tekniset ratkaisut / kuluttajien välinen informaation jakaminen
Digitaalinen työkalu kuluttajien laatukokemusten jakamiseen on periaatteessa loistava idea – toimiihan se melko hyvin esim kirja-arvosteluissa Amazonilla jne. Käytännössä vain tämäntapaiset yritelmät sortuvat siihen, että vaate arvostellaan hetikohta sen tultua paketista tai ostoskassista, jolloin esim. kestosta ei voi sanoa mitään, ja ainoa laatuun oikeasti liittyvä arvioinnin aihe on istuvuus ja kokonumeron paikkansapitävyys. Joissain nettivaatekaupoissa on arviointimahdollisuus, mutta vaikuttaa siltä että liian kriittiset kommentit saatetaan poistaa. Lopputulemaksi jää, että vaatteen arvio perustuu siihen kuinka kivan värinen se on ja kuinka hyvälle tuulelle sen saaminen kuluttajan hetkellisesti saa. Vaatteessa pitää olla suurinpiirtein kissanmentävä reikä edessä, jotta siitä kirjoitettaisiin negatiivinen arvio.
Puolueettomampi olisi tekninen ratkaisu, esim. kännykkään kiinitettävä mikroskooppi (näitä on jo) ja ohjelma joka analysoi kankaan sidoksen ja kenties langan tyypin. En ole kuullut että kukaan olisi tälläistä vielä kehittänyt, vaatii kuvantunnistukselta aika paljon, mutta tuskin teknisesti mahdoton. Vaatisi silti todella paljon tutkimus- ja kehitystyötä. Jos idis on mielestäsi hyvä ja suonissasi virtaa Slush, lähden kyllä mukaan kehittelemään 🙂

Vaatefirmojen vapaaehtoinen kehittyneempi informaation antaminen kuluttajalle
Tällä hetkellä laki vaatii ilmoittamaan kuitusisällön, valmistajan tai valmistuttajan/maahantuojan sekä pesuohjeet. Koska kaikkia materiaaleja on paremmin ja huonommin kestäviä ja jokainen kuitu on johonkin käyttöön sopiva, ei kuitusisällöstä voi kovin helposti vetää johtopäätöksiä kestosta. Valmistaja/valmistuttaja kertoo harvoin varmuudella laadusta, saman brändin sisällä laatu heittelee varsinkin halvemmissa hintaluokissa ihan hyvästä tosi huonoon. Pesuohjeita ei voi muuta kuin kehottaa noudattamaan, vaikka ne välillä ovat älyttömiäkin, koska en halua joutua vastuuseen kenenkään pilautuneista vaatteista – tietysti jos tiedät tietäväsi tekstiileistä riittävästi, antaa mennä vaan. On kiusantekoa kehottaa pesemään 100% puuvillavaate, jossa ei ole erikoisia muita osia, kolmenkympin käsinpesussa.

Valmistusmaata ei ole tällä hetkellä pakko ilmoittaa, vaikka se yleistä onkin, ja laadun tunnistusmerkkinä valmistusmaa ei ole hyödyllinen. Kyllä Euroopassa voidaan tehdä huonoa ja kaakkois-Aasiassa laatutavaraa, kyse on siitä minkälaisia valintoja suunnittelussa ja valmistuksessa tehdään.

Pakollisista tiedoista ei siis laadun arvioinnissa ole hirveästi apua. Jospa vain valmistajat älyäisivät antaa vapaaehtoisesti lisätietoja enemmän kuin nykyään! Hyviäkään vaatteita valmistavat tuottajat eivät osaa tai halua kertoa omista tuotteistaan niin, että merkityksellinen laatuinformaatio välittyisi ostajalle asti. Kaikenlaista liibalaaba-brändinrakennusta kyllä riittää, mutta jestas kun joskus saisikin lukea vaatteesta miksi se oikeasti on hyvä. Materiaali on tämä koska… kehrätty niin ja näin sillä… kankaan on kutonut se ja se… huomatkaa saumaratkaisu, napin kiinitys, kestävät ne ja nämä…
Joskus saatetaan mainita tietty puuvillalajike tai vielä harvemmin kehruukone, mutta näitä infoja nähdäkseni minun pitää yleensä vierailla miestenvaateosastolla. Ja kumminkin luulisi, että kannattaisi koittaa vaikuttaa ostopäätökseen kertomalla itse tuotteesta jotain positiivista, mutta perustuukohan vaatekauppa tällä hetkellä niin voimakkaasti tunnepohjaiseen impulssiosteluun, että korkeampien aivotoimintojen herättelyn laatufaktalla pelätään puhkaisevan shoppailufiiliksen lämpimän kuplan ja häätävän asiakkaan kokonaan kaupasta pois?

Välillä törmää myös siihen, että vaatevalmistaja on niin omassa vaatemaailmakuplassaan, ettei käsitä kuinka vähän keskivertoasiakas vaatteiden laadusta vain katsomalla käsittää. Laatua ilmentävät seikat, jotka ammattilaiselle paistavat kilometrien päähän, aukeavat muille vain rautalangasta vääntämällä. Vääntäkää sitä rautalankaa, te hyvää tavaraa tekevät! Vääntäkää niin, että soi! Sitten toki pitää itse tietää minkälaisia vaatteita tuottaa ja miksi, mutta tämän asian kirkastaminen itselleen ei voi olla kuin hyväksi.

Tekniset urheilu- ja ulkoiluvaatteet ja niiltä näyttävät vaatteet ovat tällä hetkellä kovin ajankohtaisia. Syyksi arvelen mm. sitä, että niissä funktionaalisuus ja kesto ovat sisäänrakennettuina oletuksina. Ennustan seuraavaksi ilmiöksi työvaatteden suosiota.

Myyjät
Vaatteen mukana olevan tiedon puutteen lisäksi kun suuren volyymin ostopaikoissa ei ole myyjiäkään, joka olisi ihanteellisesti se henkilö, joka toimii vaatevalmistajan ja asiakkaan välissä tulkkina (myyjällä tarkoitan jotain muuta kuin hyllyttäjää ja kassapiippaajaa, eli sellaista ammattilaista joka oikeasti voi hyödyllisellä tavalla opastaa vaateostoksilla olevaa kuluttajaa).

Mieluiten kun saisi vielä näistä käyttöön useampia!!

Laadun yksityiskohdat: Napin kiinnitys

Varmistan vielä, että pääkaupunkiseutulaiset lukijat ovat tietoisia Kierrätyskeskuksen juhlapäivästä 19.11., jolloin paitsi Tunnista Laatu -kaapit lanseerataan Itäkeskuksessa ja Nihtisillassa, on kaikenlaista muutakin tapahtumaa ja -25% alennus hinnoista.

No niin. Sitten nappeihin. Osana Vaatelaatukirjan kirjoittamista olen paneutunut kaikenlaisiin pikkujuttuihin, jotka vaatteen valmistuksessa vaikuttavat käyttökestoon ja -mukavuuteen. Tällä viikolla teemana ovat ollet napit. Olen lukenut erilaisista napinkiinnityskoneista – siinäpä muuten sähäkästi kehittyvä teknologian alue, jos koneiden suunnittelu kiinnostaa – ja tehnyt tutkimusta ketjuvaatekaupoissa. Käsin huolellisesti kiinnitetty nappi on tietenkin paras, mutta harvinainen vaihtoehto.

Täällä voi käydä vilkaisemassa napinompelukonetta.

saramaki-monki

Incognitona pikamuotikaupan sovituskopissa!

saramaki-napinkiinnitys

Tukipala napin alla – kiistämättä hyvä juttu, vaikka  muuten en ehkä tätä polyestermekkoa suosittelisi.

Ensimmäinen kenttähavainto on, että napit eivät ole tällä hetkellä kovin muodikkaita. Johtuuko tämä puhtaasti muodin oikuista vaiko siitä, että napin ompelu on hitaahkoa puuhaa, vaatii erikoiskoneita ja yhden lisätarvikkeen kanssa ähräämistä, jää mysteeriksi. Muuten kyllä napinkiinnitysmetodin tarkastelu avaa mielenkiintoisia näkymiä vaatefirmojen ja -tehtaiden toimintaan. Tulee ihan mieleen kakunpala, josta voi johtaa koko universumin…

saramaki-nappinurja

“Linnunpesä” – epäesteettinen mutta OK kestävä.

sarmaki-nappi2

Johonkin panostetaan, toisalla pihistetään: aitoa simpukakuorta olevat suhteellisen hinnakkaat napit, jotka kuitenkin kiinnitetty sillä vanhemmalla koneella, niin että jos tarpeeksi kuvassa näkyvästä langanpäästä kiskoo, nappi singahtaa irti.

Löysin vain yhden esimerkin herkästi purkautuvasta vanhanaikaisesta ketjutikki-napinompelukoneella kiinitetystä napista > halpoja vaatteita valmistavat tehtaat ovat investoineet hiljattain uusiin välineisiin. Vanhanaikaisen ketjutikkikoneen etu on se, että napin kiinnitys näyttää nurjalta puolelta siistiltä, kun taas kestävämpi lukkotikkikiinnitys tekee nurjalle puolelle ruman “linnunpesän”, josta törröttää sekava määrä langanpäitä. Uusin aluevaltaus ovat ketjutikkikoneet, jotka ompelevat tekokuitulangalla, joka sitten kuumalla puikolla tai vastaavalla lisävarusteella sulatetaan. Möykyksi sulanut lanka ei purkaudu ja nurja puoli on kohtuullisen siisti. Hyvä kompromissi siis.

saramaki-nappi1

Napinläpien välinen siirtymätikki tekee huolittelemattoman ja halvahkon vaikutuksen, mutta vika on puhtaasti esteettinen. Uudemmissa koneissa tätä tikkiä ei tarvita.

Opin senkin, että vastoin aiempaa luuloani kantanapit voi myös ommella koneella JA nyt on keksitty ompelukone, joka tekee jonkunlaisen solmun. Valitettavasti tästä solmusta ei ole netissä kunnon kuvia, enkä pääse vertaamaan niitä käsintehtyihin solmuihin.

 

Laatukaappi Kierrätyskeskukseen

Kuinka tunnistaa hyvälaatuinen vaate, joka kestää käytössä ja on kaikinpuolin huolellisesti valmistettu? Tähän käytännön kysymykseen koitan yhdessä Kierrätyskeskuksen kanssa antaa käytännönläheisiä vastauksia Tunnista Laatu -kaapilla: siihen on kerätty Kierrätyskeskuksen valikoimista tavalla tai toisella laadukaita vaatteita, joiden hyvistä ominaisuuksista kerrotaan infolappusilla. Mitään yleistä ohjetta laatuvaatteen tunnistamiseen ei ole, vaatteiden toivottavat omnaisuudet kun vaihtelevat niin paljon, mutta näin ainakin koitetaan vetää huomio joihinkin laadusta vihjaaviin ominaisuuksiin.

kierratyskeskus-laatukaappi

Tunnista laatu -kaappeja tulee ainakin alkuunsa kaksi, toinen Nihtisillan ja toinen Itäkeskuksen kauppaan, lanseeraukset 19.11.

Esimerkkivaatteiden lisäksi pääsee vertailemaan heppoista halpis-t-paita ja laadukasta, hieman kalliimpaa t-paitaa uusina ja viiden pesun jälkeen. Hyvälle paidalle ei ole käynyt mitään, kehno on mennyt aivan venkuraksi. Lisäksi vinkkejä vaatteiden korjauttamisesta istuviksi ja omankokoisiksi ompelijalla jne jne. Paljon asiaa yhdessä kaapissa!

kierratyskeskus-laatukaappi2

On muuten yhtä hankala löytää täysin huonolaatuinen kuin täysin hyvälaatuinen vaate. Suunnittelussa ja valmistuksessa tehdään aina päätöksiä sopivan tasapainon saavuttamiseksi hinnan ja vaatteen lopputuloksen välillä. Varsin harvoin on taloudellisia mahdollisuuksia tehdä jokainen valinta parhaan mahdollisen laadullisen lopputuloksen mukaan. Toisaalta vastaavasti harvoin aivan joka asiassa joudutaan tinkimään, yleensä vaatteessa kuin vaatteessa on jokin osa jos ei suorastaan hyvä niin ainakin OK. Etsin edelleen täysin kehnoa t-paitaa luennolla esimerkikkikappaleena näytettäväksi, tähän mennessä yhdessäkään ei ole ollut sekä huono kangas, lörpöt ompeleet, kurttuinen helma, kierot saumat, ruma pääntien viimeistely että puuttuva olkasauman tukinauha!