Guccista ja isotädin ruutuhameesta

Screen shot 2018-03-13 at 17.17.20Screen shot 2018-03-13 at 17.19.48.png
Lähde: vogue.com

Olettehan jo nähneet Guccin aivan kahjon ja huvittavan muotinäytöksen kuvia? Se on luultavasti pyörinyt Facebook-virrassanne, sihen ovat todennäköisesti linkittäneet sellaisetkin tuttavat, jotka eivät ole muotisuunnittelijoita tai muodin aktiivikuluttajia. Se on täynnä klikkiherkkuja, kaikkea outoa, johon näpäyttää peukku tai sydän.

Screen shot 2018-03-13 at 17.27.59

Kyllä se muoti nykyään on sitten hullua! Vai onko? Todellisuudessa, näyttävän stailauksen alle piiloutuen, Alessandro Michele tarjoaa häkellytävän demokraattisen kokoelman: poislukien pikkuruisilla kristalleilla käsinkirjotut vaatteet, jokainen vaatekappale on entuudestaan tuttu! On perusmallista villakankaista ruutuhametta ja -housua 70-luvulta, pitkää bleiseriä 90-luvulta, lyhyttä toppista 00-luvulta, isoja olkapäitä 80-luvulta ja chanel-jakkua ja neliönmallista silkkihuivia miltä hyvänsä vuosikymmeneltä – ei mitään ennennäkemättömiä siluetteja tai vasta kehiteltyjä kankaita. Koko kokoelmassa ei ole mitään sellaista, jota ei löytäisi hyväntekeväisyyskirppikseltä alle 10€ hintaan HUOM! pitää valita sellainen ostopaikka, johon toimitetaan kuolinpesiä, ei sellaista, johon keräytyy aktiivi-ikäisten Ginatricot-riepua. Itsensä voi pukea uusimpaan Gucci-tyyliin alle viidelläkympillä, (irto)päästä varpaisiin.

Screen shot 2018-03-13 at 17.19.01.pngScreen shot 2018-03-13 at 17.22.22.png
Se, mitä ei mummokirppikseltä saa, ovat näytöksen asusteet. Lohikäärme, käärme ja kloonipäät olivat näytöksen vetonauloja, mutta Guccin toiveena lienee, että kuluttajat ostavat raflaavat aurinkolasit heidän liikkeestään, vaikka muuten toteuttaisivat tyyliä ruutuhousuilla papan ullakolta ja urheilutakilla ja logopipolla omilta yläasteajoilta.

Näen ehdottomasti aivan kreisien asusteiden tulevan kesän instagram-trendinä. Ne joilla ei ole varaa hankkia custom-valmistettua irtopäätä tai harvinaista liskoa, voivat kanniskella mukanaan esim huutokaupasta ostettua täytettyä pöllöä tai mitä hyvänsä yhtä epäkäytännöllistä huomionkerääjää. Mielikuvitus vaan käyttöön vanhantavarankauppoja ja ullakoita kolutessa! Lisäksi ennustan, että tämä trendi tulee muotoutumaan eriskummallisen muotoisiksi käsilaukuiksi, samassa hengessä kuin ne, joita Schiaparelli suunnitteli aikoinaan. Vuittonin syystalvinäytöksessä oli kanssa jotain kokistölkin näköisiä kristallilaukkuja. Hei! Ehkä siihen täytettyyn pöllöön voisi kiinittää kahvan ja käyttää veskana.

Kokonaisuudessaan tulevan kauden muoti kannustaa pukeutumaan vintagevaatteisiin – ja mikä ihmeellisintä, sellaisiin, joita löytää helposti. Hyväkuntoiset 50-luvun kukkakoltut tai 20-luvun pitsialusmekot alkavat olla vähissä, mutta guccimaista 80-luvun tätitavaraa on saatavilla runsaasti. Ja laadukkaina! Ihania materiaaleja perinteisin yksityiskohdin ja muodoin, miten ilahduttavaa. Muoti ja taloudellisuus kohtaavat toisensa vain harvoin, nyt kannattaa ottaa asiantilasta ilo irti. Voi täysin muotia noudattaen ja hyvin halvalla pukeutua silkkiin ja villaan ja huolellisesti valmistettuihin vaatteisiin (itsehän otan aina muotikaudesta riippumatta mielummin silkkipaidan kierrätyskeskuksen ilmaislaarista kuin ostaisin vaivalla ansaitsemillani rahoilla uuden polyesterirotjakkeen ketjuliikkeestä. En vain voi tinkiä omasta mukavuudestani ja estettisistä mieltymyksistäni ja vielä kaiken huipuksi maksaa tästä ikävyydestä… Lisäksi on huomioitava vielä ympäristönäkökohdat, mutta toden sanoakseni kallistuisin kyllä hienonhienolla tikillä skarpisti ommeltuun vintagesilkkipaitaan päin vaikka langanpäitä tursuava, helmasta runttaan ommeltu polyesteripaita paljastuisi ekologisemmaksi valinnaksi. Toivottavasti näin ei koskaan käy, koska silloin olisin todella vaikean paikan edessä.)

Mutta koitan ymmärtää, että on suuri joukko ihmisiä, jotka kukin omista ja itselleen järkevistä syistä pukeutuvat mielummin ikävistä materiaaleista sinnepäin tehtyihin vaatteisiin. Pääasiallisin pätevä syy lienee ajan puute – on pakko myöntää, että kirppisten koluamiseen saa upotettua tuntikausia – ja käytetyn vaatteen hankkimisen hankalat käyttöliittymät. Käytettyjä vaatteita omiin tarpeisiin sopien ei saa näpsästi kaupungin keskustasta samalla kun käy hoitelemassa muita asioitaan ja varmasti omassa koossa. Nettikirppikset ovat onnistuneet ratkaisemaan kätevyysongelman suht isolle määrälle kuluttajia jollain tavalla, jota en niin ikään ymmärrä, mutta myönnän, että toimii. Tämän kun voisi jotenkin laajentaa myös fyysisiin käytetyn vaatteen myyntipisteisiin, niin saataisiin (hyvälaatuinen) käytetty vaate samalle viivalle kuin (kehnohko) uusi vaate!

Vaatekulut 2017

Jo vuosien ajan olen pitänyt kirjaa vaatekuluistani. Se on ainoa tapa olla mitenkään selvillä siitä rahamäärästä, jonka pukeutumiseen kuluttaa ja siitä vaatemäärästä, joka kaappiin vuoden kuluessa kertyy. Muistiinpanoihin pohjaamaton itsearviointi on todella hataraa – totuus, joka selviää vain kirjanpitoa kokeilemalla.

Vuotuinen vaatebudjettini on 1000€. Kirjanpidon alkuvuosina käyttämäni summat menivät reilustikin suunnittelemani budjetin yli, viime vuosina olen pysynyt juuri määräämässäni summassa. Tonni voi kuulostaa paljolta, mutta jaettuna vuoden mittaan ei johda valtaviin vaatemääriin. Tonnilla saa hankittua sukkia, alusvaatteita ja muuta kulutustavaraa vuoden tarpeiksi, muutaman kallimman kestohankinnan ja loput tarpeelliset/hauskat kirppiksiltä.

Varoitus! Seuraa yksityiskohtaista analyysiä vaatehankinnoistani.

Vaatekulut 2017

Kursiivilla pesula- ja suutarikulut
Lihavoituna uutena ostetut vaatteet
Loput käytettynä hankittua/saatua/itsetehtyä
(suluissa seltyksiä ja tarkennuksia)

Tammikuu
Siskolta kaulakoru lahjaksi 0 €
Pulkkamäkihaalarit Reccistä 16 €
Siskolta hänen dyykkaamansa villakiltti 0 €

Helmikuu

Maaliskuu
Nailonsukkikset ja harmaanruskeat sukkikset Sokokselta 36 €
Mustat sukkikset Seppälästä 10€
Beiget Atlas-villasukat Kierrätyskeskus 0,75€
Mustat sukkikset Lindexistä 12 €
Wolfordin nudet verkkosukkikset 27 €
Kaksien saappaiden korjaus 55€

Huhtikuu
Kaksien kenkien suutarointi 25 €
Kaksi t-paitaa, silkkihuivi ja musta neuletakki Reccistä 18 €
Jane Marplen hame 267 €
Beige olkihattu 65 €
Musta olkihattu 15 €

Toukokuu
Jane Marplen monogrammikoru (käytetty) 9 €
Valkoista puuvillasifonkia 12 €
Keeppi mustaa pitsiä second-hand-kaupasta 10 €
Kolmet sukakkeet 10 €
Rusehtava silkkineulosmekko Kierrätyskeskus 0€ (> muokattu yöpuvuksi)

Kesäkuu

Heinäkuu
Ompelin mustan mekon 0€
Helmikirjottu kaulusasia + alppijääkärin lasit kirppikseltä 3,5€

Elokuu
Ompelin tähtiviskoosipuseron saadusta vaatteesta 0€
Ompelin ilmaislaaripaidoista pöksyt 0€
Worldcon-volunteer t-paita 0€
Cupro-toppi Fidasta 0,2€
Sinivihreän korin uudelleensangoitus 45€
Mustat pitkät käsineet Fidasta 3,5 €
Sininen oversize neule UFFista 13 €
Välikausitakki Taukosta 111€

Syyskuu
Lyhythihainen kaurapuuroneule Hämeenlinnan Bohosta 18 € (neutraali perusneuleeni alkoi olla hiutunut, tämä korvasi sen)
Harmaanvihreä aluspaita kierrätyskeskuksesta 0€
Ilmaislaarineuleesta harmaa hame 0 €
Kumpparit kierrätyskeskuksesta 9€ (edellisiin tuli halkeama)
Tweed-hameen pesetys 10 €

Lokakuu
Melkein musta t-paita vaatteidenvaihtotapahtumasta 0€
Rintaliivit Funky ladysta 80€
Silkkialushame ja -toppi lahjaksi kaverilta 0€
Valkoinen silkkipaita Frida Marinasta 7 €
Strassikoru Frida Marinasta 10€ (ilmeisesti 20-luvun kengän irtoklipsi! Tosi kaunis!)

Marraskuu
Alushousut Funky Ladystä 32 €
Harmaat villasukkahousut, mustat sukkahousut ja harmaat ylipolvensukat Stockalta 71€
Sandqvistin laukun korjautus 12€ (Sandqvistin laukuissa on hyvä nahka mutta onnettomat metalliosat, ärsyttävää)

Joulukuu
Ystävältä lahjaksi valkoinen pitsineuletakki 0€
Harmaanruskea baskeri kierr. keskuksen ilmashuoneesta 0€ (kadonneen Samuji-pipon tilalle)
Harmaat Transpareze sukkahousut 14,9 €
Valkoinen viskoosipusero Milano Italy 80€ (tv-esiintymistä varten – edellinen vastaava oli kainaloista puhki, ja vaikka kuinka rakastan parsimista, en halua olla parsintakainalo valtakunnallisessa tv-lähetyksessä. Tässä puserossa viehätti erityisesti skarppi silitystyö ja hillitty kudottu pilkkukuviointi. Valmistettu Turkissa, mutta valmistusolosuhteet luvattiin noudattavan eurooppalaista tasoa.)

Yhteensä kaikki 1107,85€
Ostokset 958,85€
21 uutena ostettua vaatetta (sisältäen myös sukkahousut, alusvaatteet jne)

Parhaan hankinnan palkinnon saa Taukon välikausitakki. Tyhmimmäksi osoittautui UFFilta ostettu puuvillaneule, josta piti tulla kiva oloiluvaate, mutta aina se vaan jää roikkumaan rekkiin. Teen siitä ehkä jotain muuta, koska materiaali on kiva. Täydellisiä mustia puuvillasukkahousuja ei lopetetun Vogue Luxe Cottonin tilalle ole löytynyt, vaikka olen kokeillut yhtä sun toista merkkiä. Vinkkejä otetaan vastaan.

Vuoden alussa tulin Arkijärjen Jennin ostolakkohaasteesta innostuneena luvanneeksi etten osta uusia vaatteita (pl sukat ja alusvaateet). No, siis nyt kävi niin että jossain vaiheessa unohdin koko asian ja muistin sen vasta tätä kirjoittaessani… Noloa. Sori. Pääpiirteissään ostokset ym on kyllä olleet hyvin tarpeella perusteltavissa, vaatevarastoni kun on tätä nykyä sen verran niukka, että jonkun vaatteen kuluttua puhki se on korvattava uudella. Suurin osa tämän vuoden hankinnosita on jotain poisheittokuntoon tai ainaki enää mökkikäyttöön kelpaavaksi kulunutta korvaavaa. Muuuttaaaa kyllä joukkoon on mahtunut ns hemmotteluhankintoja ja esim asusteita ja koruja, jotka nyt eivät juurikaan kulu. No, opin tästä sen että ehkä en enää tee vastaavia lupauksia!

Kallein hankinta
oli Jane Marplen hame Japaninmatkalta. Tämä vaatemerkki on suosikkini – ainoa vaatebrändi, joka herättää minussa erityisiä intohimoja. Laatu on yleensä kohdillaan: 2007 ostamani villatakki on edelleen käytössä ja hyvässä kunnossa. Joka kerta kun käyn Japanissa,  siis n. 5 vuoden välein, ostan jonkin JM-vaatteen. Käyn aina Harajukun Laforet-tavaratalon myymälässä, jossa minulla on oma henk koht myyjätär! Hän muistaa, mitä olen aiemmin ostanut ja tervehtii nimeltä, vaikka en siis ramppaa kaupassa joka viikko. Ihan tosi, japanilaista palvelua on vaikea ylittää.
Hame ei korvannut mitään poistunutta vaatetta, se oli silkka luksushankinta. Käsinommellut hakaset! Sirosti hulmahteleva ohut toimikassidoksinen cupro-puuvilla-sekoite! Hengittävä, liukas cuprovuori! Vaaleanpunaisen sävy, joka ei ole liian imelä!

Screen shot 2018-01-21 at 13.34.35

Myyjätär Yuko ja se suomalainen JM-fanityttö.

Screen shot 2018-01-21 at 13.34.00

Tämän hameen ostin. Siinä on ihana purnukka- ja konvehtiprintti.

Toinen iso hankinta oli Taukon musta välikausitakki. Se oli impulssiostos. Olin kaupassa ystäväni seurana, ja sovitin huvikseni yhtä takkia. Siinä oli shaalikaulus, taskut just kivasti käsien kohdalla ja se oli päällä erinomaisen mukava ja näytti sitäpaitsi todella tyylikkäältä. En halunnut riisua sitä joten ostin sen. Se olikin päälläni melkein joka päivä syksyllä. En ole vielä päättänyt pitäisikö tämän takin myötä hyvin vähälle käytölle jäänyt aiempi välikausitakki laittaa kiertoon. Olen pitkään fanittanut Taukon tyyliä ja ideologiaa (pesuloiden positotekstiilien muokkaaminen vaatteiksi), aiemmin vain en ole löytänyt heidän mallistostaa mitään minulle sopivaa.

Japaninmatkalta sain kaksi uutta mieleistä kesähattua, niin että pystyin hylkäämään epäsiistiksi kärsiytyneen olkihatun mökille laiturilököilyyn ja lahjoittamaan kaverille toisen, joka ei ollut oikein imartelevan näköinen.

Pari vaatetta ompelin itse;
simppelin mustan kesämekon, kaverilta saadusta viskoosimekosta puseron, kierrätyskeskuksen ilmaislaarista otetusta neuleesta hameen ja ilmaislaaritrikoista shortsimaiset pöksyt. Niinikään ilmaislaarista löytyneestä oudon säkin muotoisesta mutta ihanan tuntuisesta silkkineulosmekosta fiksasin yöpuvun. Uskomattoman hemaisevasta käsinkudotusta irlantilaisesta tweedistä tehty rumanmallinen takki (ilmaislaarilöytö) on hitaasti muokkautumassa keepiksi, jos saisin sen vaikka kevääksi valmiiksi…

Screen shot 2018-01-21 at 13.36.25

Tälle vuodelle toiveissa
olisi hyvälaatuisen, ohuen mustan neuletakin löytäminen (ostin väliaikakäyttöön Reccistä melko ankean viskoosi-polyamidisekoitteisen jonka aion heivata heti kun löydän paremman). Uudet kesäkengät on melko pakkohankinta, vanhat alkavat olla varsin eläneitä. Uusi kori – tilava mutta ei jättimäinen jonka voi ripustaa pyöränsankaan ja tehty eettisesti ja sekä lyhyet että pitkät hyvin kiinnitetyt kahvat mieluiten nahkaa ja luonnonvärinen ja kaunis – jos tulee vastaan niin ostan. Niin ja alusvaatevarastoa pitää päivittää. Muuta nyt ei tule mieleen, mutta aina sitä jotain ilmenee. Ainakaan en lupaa olla hankkimatta mitään uutta.

Kohtuutta sen sijaan aion jatkaa, kuten myös nirsoilua, kangasnipotusta ja hankalien kysymysten esittämistä vaatemerkeille.

Tyylivaatimukset ne on kirppiskävijälläkin

nagoya-secondhand-saramakiJapanilaisen käytetyn vaatteen kaupan ‘natural’-tyyliä myyvä osasto. Pehmeää luonnonväriä, olkihattuja ja punottuja koreja. Joukossa sekä kalliita merkkivaatteita että no-brand-tavaraa, yhdistävänä tekijänä estetiikka.

Vaatteen käyttöiän pidentäminen on toimivin tapa vähentää sen aiheuttamia ympäristöhaittoja. Tähän voi osallistua mm suosimalla itse käytettyjä vaatteita uusien sijasta, milloin vain mahdollista – ja ekohyödyn saavuttamiseksi painotettava sanaa ‘sijasta’, eikä niin että ostaa käytetyn ja lisäksi uuden. Mutta kiireisessä arjessa käytetyn vaatteen hankkiminen on usein turhankin mutkikasta.

Haluaisin suht lähelle kotiani sellaisen käytettyjen vaatteiden kaupan, jossa vaatteet olisivat vähintään sellaista sanotaan nyt Esprit- tai Noa Noa-tasoa ja yhtä kätevästi ja nätisti esillä kuin uusien vaatteiden kaupoissakin. Penkomisessa on oma harrastuksenomainen viehätyksensä, mutta silloin kun jotain oikein tarvitsee, se vie liikaa aikaa ja vaivaa. Olen saanut muutaman lempipaitani kulutettua puhki, siis kirjaimellisesti rei’ille, ja tarvitsisin nyt niille korvaajia. Olen juossut läpi UFFeja, Fidoja ja Reccejä, mutta ei ole toistaiseksi tärpännyt ja alan tosissaan ryytyä nuhjaantuneen Gina Tricot -tyylilajin läpikäymiseen (räikeitä printtejä ja irronneita strasseja) sen yhden edes mahdollisesti minulle kelpaavan paidan löytymiseksi, joka sitten sovituksessa osoittautuu liian pieneksi tai liian isoksi. Kun tätä ruljanssia on muutaman hedelmättömän kerran harrastanut, tekee mieli joko kulkea risoissa vaatteissa tai hätätapauksessa mennä uusien vaatteiden kauppaan. Tosin on myönnettävä, ettei niistäkään ihan helposti löydä pikkutarkkaa makuani ja korkeita vaatimuksiani tyydyttävää vaatetta, mutta kivaan putiikkiin mennessä ei sentään joudu etsimään sovitettavaa kaikenlaisten nyppyriepujen lomasta ja myyjälle voi ladella vaatimuksensa ja katsoa mitä hän tuo näytille sen sijaan että joutuu itse romplaamaan koko kaupan tarjonnan läpi. (WST edustaa juuri toivomaani käytettyjen vaatteiden kaupan tyylilajia, mutta Espoo tuntuu olevan aivan liian kaukana.)

Taannoisella Japaninreissullani kiinnitin huomiota sikäläiseen käytetyn vaatteen myyntiin, jonka leimallinen piirre on tyylilajien mukaan jaottelu. Nagoyalainen käytetyn vaatteen kauppa asutti monta kerrosta, tosin varsin pientä pinta-alaltaan, ja kukin kerros oli omistettu jollekin pukeutumisen tyylilajille. Sweet, gal, casual, natural, mitä näitä nyt olikaan, ja herrainpuolella sitten omat versiot. En nyt heti suorilta osaa luetella mitkä tyylinimikkeet olisivat suomalaiskuluttajalle informatiivisimmat, mutta joka tapauksessa jonkinlainen jaottelu olisi tervetullut. “Vintage”-rekki on oikeansuuntainen alku, josta saisi edetä tarkempaankin lokerointiin.

Pohjolan ministerineuvoston taannoisessa (järkyttävän hankalalla nimellä raskautetussa) paperissa ‘EPR-systems and new business models Part II: Policy packages to increase reuse and recycling of textiles in the Nordic region’ ehdotettiin kiertotalouden edistämiseksi mm paremmilla liikepaikoilla sijaitsevien käytettyjen vaateiden myymälöiden tukemista verohelpotuksilla. Syynä tähän on se, että ‘total purchasing cost’ eli hinnan, ajan, henkisen vaivannäön, ja vaihtoehtoisten hyötyjen menetyksen yhteissumma kohottaa helposti halvankin second hand -vaatteen uutta vaatetta kalliimmaksi. Tätä voisi estää paitsi kaupan kätevällä sijoittelulla, myös tavaran tarkemmalla raakkaamisella ja segmentoinnlla. Tästä käytettyjen vaatteden rahallinen hinta tietysti nousisi, mutta total purchasing cost laskisi. (Sivuhuomiona: ei käytetyssä vaatteessa tai käytetyssä tavarassa ylipäänsä makseta niinkään itse tuotteesta, kuin siitä työstä että joku on perannut sekalaisten lahjoitustavaroiden vuoresta esiin käyttökelpoisen ja laittanut sen tarjolle.)