Lähde: vogue.com
Olettehan jo nähneet Guccin aivan kahjon ja huvittavan muotinäytöksen kuvia? Se on luultavasti pyörinyt Facebook-virrassanne, sihen ovat todennäköisesti linkittäneet sellaisetkin tuttavat, jotka eivät ole muotisuunnittelijoita tai muodin aktiivikuluttajia. Se on täynnä klikkiherkkuja, kaikkea outoa, johon näpäyttää peukku tai sydän.
Kyllä se muoti nykyään on sitten hullua! Vai onko? Todellisuudessa, näyttävän stailauksen alle piiloutuen, Alessandro Michele tarjoaa häkellytävän demokraattisen kokoelman: poislukien pikkuruisilla kristalleilla käsinkirjotut vaatteet, jokainen vaatekappale on entuudestaan tuttu! On perusmallista villakankaista ruutuhametta ja -housua 70-luvulta, pitkää bleiseriä 90-luvulta, lyhyttä toppista 00-luvulta, isoja olkapäitä 80-luvulta ja chanel-jakkua ja neliönmallista silkkihuivia miltä hyvänsä vuosikymmeneltä – ei mitään ennennäkemättömiä siluetteja tai vasta kehiteltyjä kankaita. Koko kokoelmassa ei ole mitään sellaista, jota ei löytäisi hyväntekeväisyyskirppikseltä alle 10€ hintaan HUOM! pitää valita sellainen ostopaikka, johon toimitetaan kuolinpesiä, ei sellaista, johon keräytyy aktiivi-ikäisten Ginatricot-riepua. Itsensä voi pukea uusimpaan Gucci-tyyliin alle viidelläkympillä, (irto)päästä varpaisiin.
Se, mitä ei mummokirppikseltä saa, ovat näytöksen asusteet. Lohikäärme, käärme ja kloonipäät olivat näytöksen vetonauloja, mutta Guccin toiveena lienee, että kuluttajat ostavat raflaavat aurinkolasit heidän liikkeestään, vaikka muuten toteuttaisivat tyyliä ruutuhousuilla papan ullakolta ja urheilutakilla ja logopipolla omilta yläasteajoilta.
Näen ehdottomasti aivan kreisien asusteiden tulevan kesän instagram-trendinä. Ne joilla ei ole varaa hankkia custom-valmistettua irtopäätä tai harvinaista liskoa, voivat kanniskella mukanaan esim huutokaupasta ostettua täytettyä pöllöä tai mitä hyvänsä yhtä epäkäytännöllistä huomionkerääjää. Mielikuvitus vaan käyttöön vanhantavarankauppoja ja ullakoita kolutessa! Lisäksi ennustan, että tämä trendi tulee muotoutumaan eriskummallisen muotoisiksi käsilaukuiksi, samassa hengessä kuin ne, joita Schiaparelli suunnitteli aikoinaan. Vuittonin syystalvinäytöksessä oli kanssa jotain kokistölkin näköisiä kristallilaukkuja. Hei! Ehkä siihen täytettyyn pöllöön voisi kiinittää kahvan ja käyttää veskana.
Kokonaisuudessaan tulevan kauden muoti kannustaa pukeutumaan vintagevaatteisiin – ja mikä ihmeellisintä, sellaisiin, joita löytää helposti. Hyväkuntoiset 50-luvun kukkakoltut tai 20-luvun pitsialusmekot alkavat olla vähissä, mutta guccimaista 80-luvun tätitavaraa on saatavilla runsaasti. Ja laadukkaina! Ihania materiaaleja perinteisin yksityiskohdin ja muodoin, miten ilahduttavaa. Muoti ja taloudellisuus kohtaavat toisensa vain harvoin, nyt kannattaa ottaa asiantilasta ilo irti. Voi täysin muotia noudattaen ja hyvin halvalla pukeutua silkkiin ja villaan ja huolellisesti valmistettuihin vaatteisiin (itsehän otan aina muotikaudesta riippumatta mielummin silkkipaidan kierrätyskeskuksen ilmaislaarista kuin ostaisin vaivalla ansaitsemillani rahoilla uuden polyesterirotjakkeen ketjuliikkeestä. En vain voi tinkiä omasta mukavuudestani ja estettisistä mieltymyksistäni ja vielä kaiken huipuksi maksaa tästä ikävyydestä… Lisäksi on huomioitava vielä ympäristönäkökohdat, mutta toden sanoakseni kallistuisin kyllä hienonhienolla tikillä skarpisti ommeltuun vintagesilkkipaitaan päin vaikka langanpäitä tursuava, helmasta runttaan ommeltu polyesteripaita paljastuisi ekologisemmaksi valinnaksi. Toivottavasti näin ei koskaan käy, koska silloin olisin todella vaikean paikan edessä.)
Mutta koitan ymmärtää, että on suuri joukko ihmisiä, jotka kukin omista ja itselleen järkevistä syistä pukeutuvat mielummin ikävistä materiaaleista sinnepäin tehtyihin vaatteisiin. Pääasiallisin pätevä syy lienee ajan puute – on pakko myöntää, että kirppisten koluamiseen saa upotettua tuntikausia – ja käytetyn vaatteen hankkimisen hankalat käyttöliittymät. Käytettyjä vaatteita omiin tarpeisiin sopien ei saa näpsästi kaupungin keskustasta samalla kun käy hoitelemassa muita asioitaan ja varmasti omassa koossa. Nettikirppikset ovat onnistuneet ratkaisemaan kätevyysongelman suht isolle määrälle kuluttajia jollain tavalla, jota en niin ikään ymmärrä, mutta myönnän, että toimii. Tämän kun voisi jotenkin laajentaa myös fyysisiin käytetyn vaatteen myyntipisteisiin, niin saataisiin (hyvälaatuinen) käytetty vaate samalle viivalle kuin (kehnohko) uusi vaate!
Rinna Saramäki 
Koska mä olen second hand-kauppias, mun on vähän pakko älähtää tuosta, että käytetyn vaatteen ostaminen “irl” olisi kauhean hankalaa. Uuden polyesterirytkyn ostamisen ja ilmaislaarista löytyvän silkkipaidan välillä on muutakin, nimittäin kuratoidut vintage- ja second hand-kaupat. Ne sopivat tosi hyvin sellaisille ihmisille, jotka eivät jaksa koluta kirppareita, kierrätyskeskuksia tai fidoja ja etsiä nyppyyntyneen ginatricot-ryönän seasta niitä yhä harvinaisemmiksi käyviä helmiä, ja myös sellaisille, jotka haluavat täsmäostaa vaikka laadukkaan, ajattoman trenssin, pikkumustan tai vaikka sitten sen silkkipaidan, joka tulee pestynä, huollettuna ja silitettynä – ja siitä ei tarvitse edes maksaa mitenkään tavattoman paljon. Mä niin toivoisin, että tulisi sellainen aika, että second hand- ja vintage-yrittäjät nähtäisiin vähän eri valossa kuin miten yleensä: ei me myydä pelkkiä kostyymeja, vaan ihan käyttökelpoisia, kunnostettuja vaatteita. Asiakaspalveluakin meiltä saa. Jos hakusessa on joku tietty juttu, saa tulla kertomaan, ja me otetaan etsintään se, mitä asiakas haluaa.
Välillä mua hirvittää, että vaatteiden arvostus on aivan pohjamudissa, enkä tiedä, miten tai milloin sieltä noustaan. Nimittäin myös ihmiset, jotka suosivat käytettyä, eivät välttämättä haluaisi maksaa vaatteista yhtään mitään. Tänään kuulin, kun yksi nuori nainen katsoi priimakuntoista 1970-luvun Marimekon puuvillamekkoa meillä ja sanoi: “mä ostaisin tän jos tää maksais kympin”. Siinä meinaa meikäläisen sydän särkyä.
LikeLike
Ah, kyllä siis tottakai on olemassa tämä kolmaskin vaihtoehto eli erikoistuneet vintagekaupat – mutta se on aika paikallisesti rajoittunut asia, etelä-Helsingin ulkopuolella harvassa. Toivon, että laadukasta ja kuratoitua käytettyä vaatetta myyvät kaupat yleistyisivät, niin että niissä asioiminen tulisi yhtä tavanomaiseksi kuin uusien vaatteiden kaupassa käyminen!
LikeLike
Tuo on kyllä totta, että Suomessa ei juurikaan ole kivijalkatarjontaa Helsingin tai isoimpien kaupunkien ulkopuolella. Onneksi on kuratoidut nettikaupat, kuten We started this ja Niin mua. Sama tilanne on ihan normivaatekauppojen kohdalla: ei pienillä paikkakunnilla ole niitäkään, vaan pitää matkustaa isommalle paikkakunnalle ostoksille.
LikeLike
Laadun arvostamisen lisäksi tässä valitettavasti pyörii myös jatkuvan uutuudenviehätyksen tavoittelu. Laadustakaan ei halua maksaa juuri mitään, jos sitä vaatetta ei aio käyttää kuin kerran tai pari ennen siirtymistä uuteen.
LikeLike
Polyestervaateko on “rotjake” tai “riepu”? Ei ole välttämättä. Polyesteristä saa hyviä vaatteita. Kun sukeltaudun orapihlajien ja villien puistoruusujen sekaan, luotan Virossa ommeltuun takkiin, jonka materiaali on 50 % polyester, 50 % puuvilla. Oletan rotsin kestävän ainakin 10 vuotta. Eikä ollut halpa. Kotimainen 100 % polyesternuttuni käy teatterissa, sekin on kestänyt siistissä sisätyössään hyvin jo vuosia. Polyesterfleece on asia erikseen.
LikeLike
Kyllä, polyesteriä on moneen lähtöön ja tietyissä paikoissa se on juuri paras valinta. Mutta valitettavan usein polyester on valitu halvan rotjakkeen materiaaliksi ei mistään materiaalisista ominaisuuksistaan johtuen, vaan siksi että halpa polyester on halpaa. 50% PE 50% CO voi olla tanakan, kestävän työtakin materiaali, mutta esim. t-paidassa sama materiaaliyhdistelmä kertoo yleensä siitä, että käytetty puuvilla on niin huonoa ettei sitä saa pysymään koossa lankana ilman polyesterilisää…
LikeLiked by 1 person
Jaa, minä ostin Uffin euron päiviltä hiljakkoin 70-luvun 35 % co 65 % pe paitapuseron, joka vaikuttaa erittäin hyvältä ja hienosti tehdyltä ja pesun jälkeen on silittämättä siisti. Silloin kai vielä tehtiin kunnon työtä.
LikeLike