Ostaisitko sen täydellä hinnalla?

Minulta kysyttiin eilen Ilta-Sanomien artikkeliin mitä kannattaa ostaa alennusmyynneistä. Kiireisille lukijoille tiivistyksenä: ei mitään.

Mahdollinen rahansäästö on pienempi kuin todennäköisyys siihen, että ostaa jotain, mitä ei tarvitse tai jossa on jotain vikoja, jotka alelappu häikäisee näkymättömin, mutta jotka kyllä ilmenevät sitten kotosalla. Jos lähtee vähän katsastelemaan, löytyisikö jotain, niin varmasti löytyy. Mutta näin saa sen paljonpuhutun vaatekaapin, joka on täynnä mutta jossa ei ole mitään päällepantavaa.

Mikäänhän ei ole niin tyypillistä kuin selitellä itselleen, kuinka kolmet pinkit sukat kaksien hinnalla on tosi mahtavaa säästöä, vaikka todellisuudessa käyttää aina mustia sukkahousuja. Mutta voisihan niillä joskus piristää asua! Ja mökillä voisi vetäistä sukat jalkaan saunan jälkeen! Kun ne kuitenkin ovat noin edulliset, pakkohan niille on joku käyttö löytyä.

Tätä (sinänsä täysin inhimillistä) ajatusvinoumaa vastaan voin vain suositella tatuoimaan ranteen sisäpuolelle tai kirjoittamaan permannet-tussilla pankkikorttiin “Ostaisinko tämän täydellä hinnalla?“. Jos vastaus todella sataprosenttisen rehellisesti on kyllä, kyseessä on sellainen vaate jota tarvitsee ja jossa ei ole yhtään mitään ominaisuutta, jota pitäisi selitellä itselleen, niin osta sitten. Mutta tämän ihmetuotteen löytäminen alerumbasta on vaivalloista ja todella epätodennäköistä. Luultavammin löydät sen ja mahdut sovituskoppiin menemällä kauppaan jonain rauhallisempana päivänä. Rahansäästöön taas ei kannata suhtautua turhan toiveikkaasti. Eniten säästää olemalla ostamatta yhtään mitään.

Screen shot 2017-12-27 at 16.37.12.png

Käsitys siitä, että alennusmyynnit ovat jonkinlainen kuluttajien hyödyksi ja iloksi järjestetty hyväntekeväisyyskampanja on, luonnollisestikin, väärä. Alennusmyyntejä järjestetään, koska ne saavat ihmiset ostamaan enemmän. Joulun jälkeiset alennusmyynnit, juhannuksen jälkeiset alennusmyynnit, hullut päivät lukuisine kopioineen, mid-season salet, takaisin-kouluun-tarjoukset, alekarnevaalit ja hintarysäykset ja black fridayt ja niin edelleen. Ei koko vuodessa ole montaakaan viikkoa, jolloin ei olisi jotain alekampanjaa. Ei siis ole mitään aihetta huolestua siitä, että jos skippaa tämän fantastisen upean megamega säästötilaisuuden, olisi koko ensi vuodeksi tuomittu kaamean kalliisiiin hankintoihin. Tavara ei tästä maailmasta lopu eikä kauppiaille tule sellaista tilannetta, etteikö sitä kannattaisi asiakkaille myydä.

Kauppiaan kannattaa alennusprosenttitaulukoilla ym hämärtää myymästään tavarasta pyytämäänsä hintaa, ja tehdä kuvitteellinen säästö kuluttajalle yhtä todellisen tuntuiseksi kuin se rahamäärä josta kuluttaja joutuu luopumaan. Mutta omaksi hyödykseen on hyvä pitää kristallinkirkkaana mielessä se, että ainoa summa jolla on väliä, on se joka lompakosta lähtee. Aleprosentti on markkinointiosaston tarkkaan mahdollisimman houkuttelevaksi miettimä numero, jolla on yhtä vähän tekemistä todellisuuden kanssa kuin mainoslupauksilla yleensäkin.

Teille, jotka vielä säästönkiilto silmissä etsitte mahdollisimman suuria aleprosentteja, minulla olisikin tässä upea tarjous joka tuskin tulee toistumaan. Juuri sinulle! Tämä vanha sukka tässä, sen normaalihinta on kymmenentuhatta euroa, mutta nyt poikkeuksellisesti tarjolla sadan euron hintaan! Elikkä huikea yli 99 prosentin ale! Säästät siis 9900 euroa – sehän on kivan etelänmatkan hinta! Mitä vielä viivyttelet, ota äkkiä yhteyttä ja tartu tähän mahdollisuuteen säästää lomamatkan verran rahaa! Halloo… no, mikä nyt on, kun ei raha kelpaa… ihmeellistä väkeä.

 

 

 

One thought on “Ostaisitko sen täydellä hinnalla?

  1. Kyllä, oi kyllä. Alet ovat ihan s**tanasta. Toki alennusmyyntien (ja vaatteiden ostamisen) psykologia on mielenkiintoista. Täydellisesti istuvat farkut ovat monelle kuluttajalle “liian kalliit” täydellä hinnalla, mutta laitapa perään aleprosentti eikä istuvuudella olekaan enää ihan niin paljon väliä – kunhan halvalla saa. Niin turhauttavaa. Vaatteita tehdään ja myydään niin halvalla muutenkin, että jatkuvat alet ja tarjoukset totuttavat kuluttajat siihen, ettei pelkkä “normaali halpuus” riitä, vaan vaatteita löytyy aina vain jostain halvemmalla ja halvemmalla. Pahin painajaiseni on jotkut henkkamaukan seitsemän euron rekit. Aargh!

    (Ja tähän lisään, että kiitän korkeampia voimia, etten ole enää töissä normikaupan puolella. Aleaika on niin helvetillistä, ettei tosikaan.)

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s