Muotiraportti hortoilee vastuullisuuteen johdattavaa tietä etsiessään

Screen shot 2017-08-04 at 14.38.16Kööpenhaminan Fashion Summitin (mitenkä tuon kääntäisi? muotihuippukokous?) yhteydessä julkaistu Pulse-raportti on kiinnostavaa luettavaa, mutta herättää vähintään yhtä paljon kysymyksiä kuin mihin se antaa vastauksia. Keskityn tässä raportin ongelmakohtiin, vaikka siinä on paljon hyvääkin (esim. sivut 37-61 ovat kattava esittely vaatteen elinkaaren ongelmakohdista, vaatimukset tiukemmasta säätelystä, uusien toimintamallien pohtiminen ja ylipäänsä paljon dataa tiivistetty selvään muotoon, ehdottomasti lukemisen arvoinen siis).

Raportin on tuottanut Global Fashion Agenda, jonka osaanottajia ovat mm vaatealan jättiyritykset Kering, H&M, Target ja Li & Fung. Tämä on tietenkin omiaan suhtautumaan jonkinasteisella epäluulolla sentapaisiin väitteisiin kuten “‘fast fashion’ does not automatically represent a threat to the environment and the world economy” (no, väitteen loppuosaan tuskin kenelläkään on vastaansanomista, raportissakin mainitaan että tekstiili- ja vaateala on yksi maalman suurimpia kulutustuote-teollisuudenhaaroja joten mitenpä se uhkaisi taloutta kun se itse on yksi sen merkittävä osa). Mutta voiko mikään raportti, jonka tuotamisessa on maailman isoimpien halpamuodin tuottajien näpit mukana, todella kritisoida pikamuotijärjestelmää?

Hämmästyttävimmät tulokset ovat kohdassa Raw Materials, jossa taulukoidaan eri tekstiilimateriaalien cradle-to-gate ympäristövaikutukset Higg-indeksiin pohjaten. Huonoimmat pisteet saavat lehmännahka, silkki, puuvilla ja villa. Olen aivan ihmeissäni silkin kehnoista tuloksista (esim. väitetään oleva pahin ilmastonmuutoksen aheuttaja esitelyistä kuiduista), sillä luulisi että mulperipuiden ja silkkiäistoukkien kasvatus olisi suht lähelle hiilineutraalia, semminkin kun silkin käsittelyssä ei tarvita rajuja kemikaalejakaan. Vettä kyllä kuluu, mutta niinpä kuluu kaikkien muidenkin (luonnon)materiaalien kohdalla. Mutta tähän pitää vielä paneutua. Parhaan tuloksen saa polypropyleeni, kankeahko ja ankeahko joskin kevyt muovikuitu, joka teollisen käytön ohella sopii parhaiten julkisten tilojen kovaa kulutusta kärsivien huonekalujen verhoiluun. Runkokuidut (pellava ja hamppu) saivat myös hyvät pisteet, mutta muuten huippupisteitä saivat tekokuidut.

Tätä muuten villantuottajien organisaatio IWTO ei sulattanut sellaisenaan vaan julkaisi vastineen. Vastineessa on pointtinsa, mutta jättäähän se tietysti villan epäsuotuisat puolet mainitsematta. Villalla on merkittävät terveys-, miellyttävyys- ja kulttuuriansionsa, samoin käyttövaiheen etuna pitkä pesuväli ja tietyissä tapauksissa lampaat pitävät biotooppeja kunnossa. Mutta villan käsittely kankaaksi asti pesuineen vaatii paljon vettä ja energiaa, lampaiden lääkitseminen loisia vastaan on ongelma, ja yliladuntaminen aiheuttaa eroosiota. Riippuu siis todella paljon lampaidenkasvatustavasta, onko villa ympäristölle hyödyksi vai haitaksi. Yksittäinen numero ei mitenkään pysty kuvaamaan koko tätä vaihtelevaa aihetta. Villan esittäminen yksiselittesen fantastisena ekovalintana on toki ymmärrettävää kun muistaa kyseessä olevan alan etujärjestön.

Mutta tämä ei siis tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä raportin kanssa. Kallistun enemmän IWTO:n suuntaan. Jotkut raportin suosittelemat vastuullisuustomet, kuten “Reduce conventional cotton use, Replacing 30% of 2030 cotton with polyester saves 22.6 bn m³ water” ovat aivan älyttömiä. Aivan piinaava ajatus, että pitäisi kiusata ihmisiä ja planeettaa mikromuovia erittävillä, hiostavilla polyesterivaatteilla, joiden kulahtaminen on peruuttamatonta ja joiden kierrätysmahdollisuudet ovat tällä hetkellä mitättömät. Jos ne puuvillavaatteet, jotka tehdään heppoisista ja nukkaantuvista kankaista, ja joiden käyttöikä tästä syystä rajoittuu hyvin lyhyeen, yksinkertaisesti jätettäisiin tekemättä sen sijaan että niitä tehtailtaisiin vielä halvemmalla bulkkipolyesteristä, niin johan saataisiin vedensäästöä. Mutta tiedän kyllä, että tälläisen ehdottaminen on mahdottomuus, sillä vaatteita myymällähän rahaa tehdään, eikä olemalla niitä myymättä.

Raportin puhe siitä, kuinka suuri homma on vaatettaa tulevaisuuden maapallon kasvanut väestö on sikäli joutavaa höpötystä, että tällä hetkellä miljardi varakkainta käyttää yhtä paljon vaatetuskuituja kuin loput – eikä tämä tilanne nykyistä tuotanto- ja ansaintamallia jatkettaessa tule luultavasti muuttumaan. Jos kuitukulutus jakautuisi tasaisemmin ja hyödynnettäisiin mielekkäämmin, tämänhetkiset määrät riittäisivät kyllä isommallekin porukalle.

Screen shot 2017-08-04 at 12.42.10

Koko raportin pohjimmaisena ongelmana on, että lasketaan pisteitä materiaaleille ja yksittäisille käytännöille, joiden perusteella saadaan pikamuotia maailmaan syytävät firmat näyttämään vastuullisuuden sankareilta. Totta ihmeessä voidaan osaoptimoida joitain yksittäisseikkoja järjestelmän sisällä, mutta kuten Greenpeacenkin edustaja totesi, vähemmän paha ei ole hyvä. Niin kauan kuin pikamuotia ei pystytä mielekkäästi kierrättämään – mikä tavoite on yhtä lähellä toteutumista kuin toimivat kuolemattomuushoidot tai päästeetön energia – hyvin lyhyen käytön kestävät vaatteet eivät ole vastuuliisia vaikka kuinka koitettasiin valita minkä taulukon mukaan suositeltava materiaali. Yhdellä aukeamalla sivutaan tätä ongelmaa (57-58) pääsemättä kuitenkaan kovin pitkälle. Raportti on jopa ihmeissään siitä, kuinka muutoin niin hienosti pisteitä kasaavat pikamuodin edelläkävijät eivät käyttövaiheen pidentämisessä oikein menesty: “the industry seems to be neglecting this stage. Even the big fast-fashion and sportswear firms that do well elsewhere on the value chain are unable to top 20 at the consumer use stage.” Melko itsestäänselvää, koska noiden firmojen koko menestys pohjautuu siihen että vaatteita EI käytetä ptkään!

Industry Best Practice -osiossa suositellaan käyttövaiheen toimenpiteiksi paitsi matalia pesulämpötiloja, myös “highlight urgency of repair vs. throwing an item away, providing specific repair manuals), in place for all products. Providing replacement buttons and sewing kit with the item. Offer repair services, e.g., specific repair offering”, mutta ei tarkoituksellisesti vain lyhyttä käyttöä varten suunniteltua vaatetta *voi* korjata samalla tavoin kuin hyvistä aineista huolellisesti tehtyä vertailukohdetta. Jos kangas on nuhjuuntuvaa ja haperoa ja sisätyöt onnettomat, ei käytön pidentämistä edistä vaikka pikamuotikaupan jakun mukana tulisi ompelukone ja ompelija.

 

“Disruptiiviset” toimintamallit, joita raportissa käsitellään, väläyttelevät sekä innostavia että hermostuttavia näkymiä tulevaisuudesta. Miten tämänhetkiset jättiyritykset ehdoteltuihin tulevaisuudennäkymiin sopivat, jää lukijan mielikuvituksen varaan. Eikä minullakaan ole antaa oikein minkäänlaista kiistämättömästi toimivaa ehdotusta sitä, kuinka saada tekstiiliala sovitettua yhteen planeetan rajojen kanssa. Ehkä raportin peräänkuuluttamasta yhteiskunnallisesta säätelystä voisi aloittaa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s