Juttelin tässä vähän aikaa sitten ystäväni kanssa, joka oli ostanut melko hinnakkaan villakangastakin tavaratalosta noin vuosi sitten, nimenomaan kysyen nyppyyntyykö se. Kaupassa oli vakuuteltu, että kangas on laadukasta. No, nyt se kuitenkin on nyppyyntynyt, ei yltäpäältä mutta siitä mistä hihat osuvat kylkiin, ja ystävä on ymmärrettävän kiukkuinen (varsinkin, kun samoihin aikoihin toisen tutun ostama halpakaupan villasekoitetakke on säilynyt hyvänä). Reklamointiin merkin omassa kaupassa suhtauduttiin vakavasti, mutta ilmoitettiin että vastuu on tavaratalolla. Siellä puolestaan luvattin siistiä nypyt pois, mutta oltiin jokseenkin sitä mieltä, että nypyt kuuluvat asiaan ja ne pitää vain sillointällöin poistaa. Ja että kangas on todella hieno laatutuote hyvältä kutomolta, jossa ei käytetä ylimääräisiä kemikaaleja.
Yhtäältä ymmärrän kangasfania, joka silittää ihanaa villakangasta, jota ei ole laimennettu polysterillä tai polyamidilla tai hyvä tavaton krääh akryylillä, jonka joka langasta paistaa vuosisatainen tietotaito, ja joka on sormenpäille yhtä upea kokemus kuin suurorkesterin esittämä sinfonia parhaalta paikalta kuultuna. Jos siihen sitten tulee nyppy, se tuntuu tämän kulttuurituotteen nautinnon rinnalla sivuseikalta, jonka voi hoitaa ohimennen nypynpoistajalla.
Mutta sitten käytännön elämän puolella ihminen, joka vain haluaisi näyttää asialliselta siistissä villakangastakissa ilman häslää, saisi enemmän iloa siitä, että kangas on vähemmän sofistikoitunut mutta käytössä siistimpi. Siinä ei laadun hokeminen lämmitä, kun se laatu, jota itse käyttäjä kaipaa, puuttuu.
Kun todistettavasti on olemassa villaisia takkikankaita, jotka eivät normaalikäytössä nyppyynny*, niin en voi mitenkään olla samaa mieltä siitä, että nypyt vain kuuluvat villakankaan olemukseen ja niiden poistaminen on väistämätön osa vaatehuoltoa – tai jos näin on, siitä pitäisi ilmoittaa ostohetkellä. Kemikaalien välttäminen on periaatteessa hyvänkuuloinen tavoite, mutta on sitä muitakin tapoja kuin pehmentimet/resiinit, joilla estää nyppyaltistus, kuten sopiva langan kierre, kompakti kankaan rakenne ja kuumuutta/kosteutt hyödyntävät metodit kuten kalanterointi.
* lähes minkä hyvänsä villaa sisältävän kankaan voi saada nypyille jos esim. kantaa painavaa nailonsankaista laukkua aina samalla olalla, mutta siitä ei ole tässä tilanteessa kysymys. On myös fakta, että nypyttömyys villakankaassa saavutetaan usein pehmeydestä tinkimällä, ja tämän hetken muotia tuntuvat olevan pilvenpehmoiset kankaat jopa ulkovaatteissa. Odotan, milloin karheat villakankaat tulevat takaisin, niissä on luonnetta ja kaikenlisäksi fantastinen käyttökesto. Tämä kangasfanaatikko huvittelee hiplaamalla kirpputoreilla vanhoja karkeavillaisia vaatteita, niissä on sitä jotakin.
Lopuksi ohje vaatteita myyville tahoille. Kun kuluttaja reklamoi, usein kyseessä ei ole vain halu saada taloudellinen korvaus epätyydyttäväksi osoittautuneesta vaatekappaleesta. Vähintään yhtä suurena motivaationa on toive siitä, että jakamalla tiedon vaatekappaleen koetusta viasta se osataan valmistajan puolelta jatkossa välttää tai korjata. KUNNIOITA tätä vaivannäköä niin, että ilmaiset ottavasi asian vakavasti ja että viesti välitetään edelleen suunnitteluosastolle, tai missä vaatteeseen vaikuttavat päätökset tehdäänkään. Jopa silloin, kun se ei oikeasti pidä paikkaansa… ihan siitä syystä, että jos asiakas on nähnyt vaivaa antaakseen yritykselle informaatiota, hänelle jää kytevä turhauma, jos vaikuttaa siltä, että viesti ei etene. Parhainta tietenkin on, jos asiakkailta saatuja käyttökokemuksia oikeasti kuunnellaan ja tuotetta kehitetään niiden perusteella.
Rinna Saramäki 
Reklamaatiotapaukset ovat aina hankalia: valmistajat eivät halua ottaa vastuuta sekundalaadusta eivätkä myyjätahotkaan. Yhä enemmän näkee valmistajien disclaimereita vaatteiden tuotelapuissa (kutistuu 5%, arkaa materiaalia, käsittele varoen, pese pesupussissa, nyppyyntymistä saataa esiintyä tms). Osittain toki näitä disclaimereita on siksi, että ostaja tietäisi jo ostohetkellä, mitä ostaa, mutta samalla myös valmistaja takaa oman selustansa ja vastuu tuotteen laadunvalvonnasta siirtyy konkreettisemmin ostajalle. Muuan tanskalaismerkki disclaimaa nykyisin akryylineuleensa fiinisti: kauniisti suunnitellussa, erikseen tuotteeseen kiinnitetyssä lapussa kerrotaan nätillä fontilla hopeakirjaimin asiakkaalle, että vaatteen luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu nyppyyntyminen. Eipä siinä mitään, hyvä kun kerrotaan etukäteen. Siinä ei sitten auta kuluttajan hermostua, kun yli satasen neule on parin käyttökerran jälkeen onneton nyppykasa. :S
Mä olen nykyisin joutunut ottamaan vaatemyyntityössä sellaisen asenteen, että kun asiakas kysyy vaikkapa juuri villakangastakin nyppyyntymisestä, joudun sanomaan että saattaa nyppyyntyä tai sitten ei. Parhaani mukaan yritän tunnustella ja lukea materiaalia, mutta esim. joku kalanterointi on meikäläiselle täysin vieras asia, kuten myös langan kierteiden tunnistaminen, enkä varmasti ole ainoa. Monilla vaatemyyjijllä ei ole välttämättä minkäänlaista koulutusta tekstiilialalta, mikä on kyllä sääli. Valmistajatkaan eivät vaatteiden valmistusprosesseista mitään ylimääräistä tietoa välitä, joten toisinaan saatan olla lähestulkoon yhtä “hoomoilanen” asiakaspalvelutilanteessa kuin ostajakin. No, toisaalta vaatteita myydäänkin pääsääntöisesti “tyyli edellä”, minkä järkevyydestä voi olla montaa mieltä… Vrt vaikkapa uuden kännykän ostaminen: veikkaan, että “hei nää punaiset kännykät on tänä keväänä muodissa, kokeile vaikka, ja kato itsekin peilistä. Toihan sopis tosi hyvin sun omaan tyyliin!” ei ehkä kävisi myyntiargumentista. 😀
LikeLike
Voi apua, mahtava tuo esimerkki akryylineuleesta! Saanko lainata sitä kirjaani? Sinne on myös tulossa anekdootti housuista, jotka on kaavoitettu niin, että ne päällä jos kyykistyy, niin takasauma väistämättä ratkeaa. Tämä kerrotaan nettisivuilla, joten yllätystä ei ostajalle pitäisi tulla, mutta sittenkin sitä ihmettelee, että pitäisikö valmistajan kumminkin tehdä housuja, joita käyttäessä voi tehdä muutakin kuin seistä… tämä tapaus on tosi, uskokaa tai älkää!
Turhat disclaimerit saavat kyllä ihmettelemään, että jos ongelma on valmistajalla tiedossa, miksi ihmeessä ei ole valittu muuta materiaalia/tehty muuten parempia suunniteluratkaisuja. Tietysti jossain tapauksissa ne ovat paikallaan, joku käsinkirjottu silkki voi olla niin arkaa materiaalia, että siitä pitää varoittaa, ja samaa tyyliä ja vaikutelmaa ei saada aikaan millään muulla materiaalilla, disclaimer ihan paikallaan siis.
Joku perustavanlaatuinen vika informaation kulussa tällä alalla on. En mitenkään vaadi, että myyjä osaisi silmämääräisesti arvioida langankierteisyyttä tai keksiä, millä tavoin kangasta on kutomossa käsitelty, eivät ne katsomalla yleensä voi selvitä – sen sijaan valmistajan, jolla näistä seikoista oletettvasti on tieto, pitäisi informoida myyjää, niin että hän voi mielekkäällä tavalla informoida asiakasta. Mutta ee-eiiii, kaikki taivaltavat samassa tiedonpuutteen sumussa. Varmasti myös stressaavaa myyjälle, joka haluaisi tehdä työnsä hyvin!
LikeLike
Juurikin näin, tiedonpuutteen sumu on hyvä ilmaisu kuvaamaan tilannetta! Satunnaisia vaatemerkkikohtaisia koulutuksia lukuunottamatta valmistajat jättävät myyjätahot aika yksin kamppailemaan laatuasioiden kanssa. Samaa epämääräistä, kierrellen kirjoitettua huttua myyjillekin kerrotaan kuin mitä asiakkaille selostetaan valmistajien nettisivuille. Varsinaista faktatietoa on todella vaikea, liki mahdotonta saada.
Ja tottahan toki, saa käyttää akryylidisclaimeria esimerkkinä. Kyseinen vaatemerkki on muuten Sandwich – tiedoksi, jos haluat käydä jossain itse katsomassa, miltä ne disclaimerlaput näyttää… 🙂
LikeLike
Mäkin olen jossain nähnyt tuollaisen lapun, ei ollut Sandwich mutta joku muu, jossa kohteliaasti huomautettiin että tämä vaate sitten ihan luonnostaan nyppyyntyy. Mutta ajatelkaas miten hienoa olisi, jos joku uskaltaisi luvata että tämä vaate ei nyppyynny! Siitä voisi jo maksaa ekstraa.
LikeLike
Voi haluaisinpa *niin* kovasti päästä seuraamaan sitä päätösprosessia, jossa loppujen lopuksi valitaan materiaaliksi sellainen, joka entuudestaan tunnetaan nyppyyntyväksi! Jos kyse ei ole jostain eräilyvaatteesta tai palomiehen suojapukineesta, mikä ominaisuus voi olla sellainen, jonka toivottavuus ylittää nyppyyntymisen kiukustuttavuuden?
(Tai no, on nyppyjä ja nyppyjä. Sellaiset sängynalista villakoiraa muistuttavat löyhät nypyt, joita on vähän ja jotka saa helposti irti, ovat OK vaihtokauppa lämpimästä ja pehmeästä neuloksesta. Kun taasen tiukka, runsas pikkunyppy, jonka irrottaminen käy työstä, ei saa mitään olemassaolon oikeutusta.)
LikeLike