Suosittelen kaikille vaatteista ja kuluttamisesta kiinnostuneille vaatehankintojen ylöskirjaamista (kuten kaikki Hyvän mielen vaatekaapin lukeneet tietävätkin). Ihmisellä on sisäänrakennettu taipumus muistaa valikoivasti, kirjanpito mustaa valkoisella on ainoa todella pätevä tapa selvittää mitä onkaan todella hankkinut. Kannustan myös miettimään etukäteen vaatehankintabudjettia, sillä se ohjaa hankintojen tekemistä itselle hyödylliseen suuntaan > esim. hankkii sen yhden kalliin jutun jonka oikeasti tarvitsee, eikä kymmentä halpaa joita ei tarvitse, ja jotka yhteensä maksaisivat sen kalliin hankinnan verran. – Mitä on ihmiten kanssa tullut juteltua, on yleisempää tehdä itselleen vahinkoa olevinaan säästämällä ja pihistelemällä, kuin törsäämällä raivona. Budjetti siis antaa luvan hankkia se hyvä kallis, jos tarpeen, pikemminkin kuin hillitä liian kalliita hankintoja.
On pakko paljastaa, että vaikka itse olen pitänyt kirjaa vaatehankinnoista jo monta vuotta ja elänyt budjettiajatusta periaatteessa noudattaen, kulunut vuosi oli ensimmäinen, kun pysyin budjettini rajoissa… sinänsä en ole hirveästi katunut budjetin ylityksiä, sillä pääsääntöisesti mitä kalliimpaa olen ostanut (/teettänyt), sitä tyytyväisempi olen hankintaan ollut. Huonot tai tarpeettomaksi osoittautuneet ovat usein kirppikseltä pennillä ostettuja.
Männävuonna osuin tonnin budjettiin todella näpsästi, suutarit ja pesulat mukaanlaskien. Budjettikuria voi osin selittää ilmaishuoneella, olisin saattanut ostaa välikausitakin jos se ei olisi hypännyt ilmaiseksi syliin, sama tosilämpimän beigen neuleen ja silkkineulemekon kohdalla. Kiitokset kierrätyksen hyvälle hengelle, vai mikä lie keiju kyseessä onkaan, joka tapauksessa minua on hellästi hemmotellut.
Ehdin jo korkata 2017 vaatehankinnat pulkkamäkikelpoisilla toppahousuilla Reccistä. Tilaisin käytettyjen vaatteiden keijulta vielä mätsäävän toppatakin! Muutoin voisin liittyä Arkijärjen Jennin vuoden mittaiseen vaatteidenostamattomuusprojektiin, alusvaatteet ja sukkahousut poislukien.
Rinnan vaatevuosi 2016
Kursivoidut huoltoimenpiteitä, lihavoidut uutena kaupasta hankittuja. (Suluissa) selityksiä ja selittelyitä.
Tammikuu
– Viininpunaiset sukkahousut äidiltä 0 €
– Rusetti-pääkoriste Kuplasta 7 €
Helmikuu
– 50-luvun hame Reccistä 8 € (Ei niin tarpeellinen, hameita oli jo valmiiksi, tänä vuonna menen helmikuun värinhimoissani kukkakauppaan vaatekaupan sijaan).
– Pitsikäsineet lahjaksi ystävältä 0 €
Maaliskuu
– Pitsinen vintagejakkupuku Kaivarin kanuunasta 20 € (Huippuhyvä impulssiostos – ei todellakaan ollut ostoslistalla, mutta on osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi)
– “Kirkkosilkki” kierrätyskeskuksesta 2 € (lahjoitin Remakelle materiaaliksi)
– Musta t-paita Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta 0 €
– Sandqvistin laukun korjaus 6 €
Huhtikuu
– Alushousuja Lindexiltä neljät 26,8 €
– Vintagehopeakoru 15 €
– Chausserin saappaiden korjaus 35 €
– Saappaat kierrätyskeskuksesta 0 €
– Pitsijakkupuvun muokkaus istuvaksi ompelijalla 235 €
– Harmaat sukkahousut 21 €
– Nylonsukkikset 14 €
– Ruskea trikoopaita ilmaishuoneesta 0 €
– Pitsitoppi lahjaksi ystävältä 0 €
– Harmaa villakangastoppi + vyö ompelijalla 300 € (kangas oli jo entuudestaan)
– Olkihattu Fida 3,5 €
– Musta trikoohame UFF 6 €
– Harmaa viskoosi-t-paita vaatteidenvaihtotapahtumsta 0 €
Toukokuu
– Harmaa kirjottu kangas matkalta 40 €
– Beigenharmaata villasilkkisekoitetta matkalta 30 €
Kesäkuu
Heinäkuu
– Vihertävä alusmekko ilmaishuone 0 €
– Musta silkkikoriste Nastasta 3 €
– Minä perhonen Repettojen korjaus 34 €
Elokuu
– Repettojen jatkokorjaus ja korikassin sangan korjaus 20€
– Trenssimäinen välikausitakki kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta 0€
– Musta rannekoru Nasta 9 € > tein korvakorut
– Tein pitsikauhtanan 0€ (Pitsi oli jo entuudestaan)
– Valkoinen pellavatoppi WST 17€
– Hiekanvärinen neuletakki ilmaishuone 0€
Syyskuu
– Käpypitsirannekoru 24 €
– Mustat Wolfordin sukkikset 41 €
– Tein korvikset ja rannekorun 0 €
– Hattuneula Nastasta 12 € (hävisi surukseni hyvän mustan piponi mukana)
Lokakuu
– Sain beigen mohairhuivin vaihtotapahtumassa 0€
– Harmaa T-paita sukulaiselta 0€
– Harmaa pitkähihainen pellavapaita ilmaishuone 0€
– Villakankaisen hameen pesetys 10€
– Ompelin mustan pussukan 0€
– Otin ja korjasin ilmaishuoneesta helmipussukan 0€
Marraskuu
– Arelalizza silkki-pellava neulemekko ilmaishuone 0 €
– Daks mohairneule -“- 0€
– Beige silkkihuivi -“- 0€
– Worldconin staff-paita 0 €
– Tummansiniset ja mustat sukkikset 42 €
– Harmaa-viininpunainen huivi lahjaksi 0€
Joulukuu
– Sinivihreät sukkahousut kaverilta 0 €
– Ompelin alushousut 0€
– Naisten pankin myyjäisistä kaulakoru 1 €
– Ilmaishuonesaappaiden pohjitus 70 €
Vaatehankinnat 625, 3 €
Suutari, pesula ja korjautus 410 €
Kaikki vaatekulut yhteensä 1035 €
Rinna Saramäki 
Arelalizzan silkki-pellava neulemekko 0€?!?!?! Miten se on mahdollista? Oikeaa kokoa? Eikä yhtään räjähtänyt?
Nyt on vain yksi kysymys: missä on tuollainen ilmaislaari? ‘Ja toinen, että mistä noita vaatekeijuja saa?
LikeLike
Arelalizzan neulemekossa ei ollut mitään huomauttamista kunnossa, hyvin aavistuksenomaista käytön jälkeä mutta ei reikää, ei tahraa, ei hajua… Ihmettelen löytöä itsekin, mutta se olikin varsinainen lottovoittopäivä ilmaislaarin äärellä: Daksin mohairneule, Arelalizzan neulemekko ja aito käsinommeltu ja -maalattu silkkikimono samalla kerralla. Tämä ihmelaari löytyy kovasti mainostamastani Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Siellä on keskitetty vaatelajittelu ja siis parhaat ilmaislöydötkin. Joka visiitille en voi valitettvasti taata *aivan* yhtä hyviä bongauksia 😀
LikeLike
Mahtavia löytöjä!
Mä löysin samasta ilmaislaarista viime vuonna muun muassa YSL:n villakankaisen kaksirivijakun, jonka ainoa puute oli pienet repeymät vuorissa ja mulle liian leveät hihat. Korjautin sen satasella täydelliseksi. Ihan käsittämätön on tuo paikka. Päältä katsoen se näyttää lievästi sanottuna epäilyttävältä, mutta aika usein sieltä kyllä tekee ihan ihmeellisiä löytöjä. Voi olla, että se keiju asuu jossain hoodeilla!
On muuten hyvä idea kirjata myös ilmaiseksi saadut vaatteet. Mä en ole tehnyt sitä, mutta havahduin viime vuonna siihen, että saan tai löydän ilmaiseksi aika monta vaatekappaletta vuodessa.
LikeLike
Minun vaatevarastostani ainakin kolmannes jos ei ylikin on ilmaiseksi saatua, löydettyä, dyykattua tai itse tehtyä, vaikuttaisin valheellisen askeettiselta jos jättäisin kaikki ilmaisvaatteet ilmoittamatta 🙂
Pitäisi perustaa vaikka FB-ryhmä Nihtisillan ilmaishuoneen löydöille! Hitsi minkä aarteen sinäkin sait – mutta rikkivuorista jakkua ei varmaan saa myytyä, ei vaikka olisi YSL:n. Elämme erikoisia aikoja.
LikeLike
Wau mitä löytöjä!
Kiinnostuin noista sukkahousuista, olisiko sinulla intoa kirjoittaa niistä joskus postaus? Pakko myöntää että itselläni on muuama vuosi sitten ostetut todella halvat sukkahousut käytössä muutaman kerran vuodessa joissan juhlissa, ovat liian isoa kokoa ja siksi säilyneet ilman pahempia langanpakoja.
Olen kyllä miettinyt että seuraavaksi kannattaisi ehkä satsata laatusukkiksiin, kunhan vain tietäisi mihin kannattaa satsata. Onko esim. Wolfordin sukkikset 40€ arvoiset? Entä nailonsukkikset, ovatko ne 100% nailonia? Ovatko ne kestäviä? Olen kuullut että “ensimmäiset” nailonit olivat niin kestäviä että myöhemmin laatua laskettiin jotta sukkikset menisivät lopulta rikki ja ihmiset saataisiin palaamaan ostoksille. Suunniteltu kuluminen vai mikä se termi nyt olikaan, joka pitää oravanpyörämme käynnissä 🙂
Samaten vaatteiden/kenkien korjaamisesta ja pesettämisestä lukisin mielelläni. Minkälaisia mahdollisuuksia on, mitä ne maksvat, milloin kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen?
LikeLike
Sebi, omasta puolestani vastaan, että Wolfordin paksummat sukkikset ovat pysyneet erinomaisessa kunnossa ja täysin nypyttöminä jo pitkään. 20 denierin juhlakäyttöön ostetut hajosivat toisella käyttökerralla. En tiedä, miten se on mahdollista. Harmitti niin, että juhliin olen ostanut siitä lähtien markettisukkikset. Paksummissa sukkahousuissa on merkkien sisälläkin laatuvaihtelua. Esim. monet Lindexin sukkahousuista on valmistettu Italiassa ja kestäneet hyvin käyttöä.
LikeLike
Sen jälkeen kun suosikkipuuvillasukkikseni poistuivat markkinoilta, olen testaillut erilaisia vaihtoehtoja, enkä vielä löytänyt täysin tyydyttäviä. 40€ Wolfordit olivat ihan OK, mutta olisin sillä hinnalla mielelläni ottanut leveää ahteria suosiva takakappaleen. Nyt niitä joutuu kumminkin hiukan kiskomaan. Nailonit kestivät kauemmin kuin halpistavara, mutta eivät sen pidempään kuin hieman halvemmat kalliit.
Mutta lupaan kirjoittaa tästä tarkemmin ja samoin vaatehuollon ammattilaisten palveluiden käyttämisestä!
LikeLike