Vaatteiden laatutason kohottamisesta osa II

Eilen Hesarissa oli minun haastatteluuni perustuva juttu laatuvaatteen tunnistamisesta, liittyy sopivasti tämän kirjoituksen aiheeseen myös. Oikein onnistunut juttu, kiitokset toimittaja Minna Pölkille!

screen-shot-2016-11-29-at-17-06-43

Pari ideaa lisää vaatteiden laatutason kohentamiseksi:

Pidennetty tuottajavastuu / Extended producer responsibility eli EPR.
Tuottaja on vastuussa vaatteen kierrätyksestä / jatkokäytöstä ensimmäisen kuluttajan hylättyä sen – yleensä tuottajavastuusta puhutaan sähkölaitteiden kohdalla, mutta samaa ajatusta voi soveltaa muihinkin tuotteisiin. Oikeanlaisilla kannustimilla ryyditettynä EPR tukee esim. brändien omia uudelleenmyyntipalveluita, jotka taasen vaativat toimiakseen korkeaa laatua. Myös leasing ym. uudet jakamismallit vaativat hyvää kestoa, ja niiden tukeminen välillisesti tukee korkeampaa laatua.
HUOM! Pelkkä vaatteiden keräily kaupan tiloissa ei vielä paljoa lämmitä, vaan voi harhaanjohtavalla markkinoinnilla avustettuna lisätä kulutusta ja luonnonvarojen käyttöä. Painotan vielä, että VAIN vaatteen pidempi käyttö sellaisenaan ja uuden tuotannon supistaminen johtaa todellisiin ympäristöhyötyihin. Kerättyjen vaatteiden repiminen kuitumuhjuksi ja tunkeminen johonkin missä tilaa sattuu olemaan EI ole ekoratkaisu. Luonnollisestikin täytteiden, imeytysmattojen jne tekeminen vaatelumpusta on parempi kuin sen tekeminen neitseellisestä materiaalista, mutta ei sitä varten missään tapauksessa kannata vaatejätettä tarkoituksellisesti tuottaa (mitä heppoisen, vain lyhyeen käyttöön tarkoitetun vaatteen valmistaminen on).

Tasavero vaatekappaleille, joka ohjaisi kulutusta vähempään mutta hinnakkaampaan, siis esim. euro per vaatekappale. On ehdotettu myös veroa raaka-aineille, mutta tämä iskisi vain paikalliseen vaateteollisuuteen ja tukisi vaatteiden tuontia. Myös tasaveroa vaatekaupan ala takuulla vastustaisi kynsin ja hampain, joten sen toteutuminen on erittäin epätodennäköistä.

saramaki-jakunhiha
Suunittelijoiden ja muiden vaatefirman työntekijöiden kouluttaminen keston ja laadun suunnitteluun esim. jatkokoulutuksena. Tällä hetkellä suunnittelun ja valmistuksen välimatka on yleensä suuri ja vaatteen laatuun vaikuttavat päätökset saatetaan tehdä hajanaisesti eri paikoissa, jolloin kokonaiskuvaa ei välttämättä ole kellään ja se, millainen vaate kaupan rekkiin ilmestyy, on kaikille osallisille yksityiskohdiltaan epäselvää. Parempi kommunikaatio ja tuotannon ymmärrys voisi auttaa.
Tietysti jos on töissä firmassa, jossa edetään aina hinta edellä, ei yksittäisellä työntekijällä ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa yleisiin linjoihin, mutta kaikissa hintaluokissa voidaan käytettävissä oleva budjetti kohdistaa paremmin taikka huonommin.

Kuluttajien laatutietämyksen nostaminen
Hyvät puolet: Helppo toteuttaa pienissä määrin, sen kun kirjoittaa kirjan tai lehtijutun tai pitää luennon. Mikään taho ei varmastikaan vastusta tätä, joku kirjanraapustelija voi jopa saada tästä itselleen leivän pöytään.
Huonot puolet: Vaikea saavuttaa niin suuri kuluttajien määrä, että tällä olisi laajaa vaikutusta. Puree niihin, joita asia kiinnostaa, kiinnostumattomista on vaikea saada otetta. On myös kiistämättömän epäkäytännöllistä lähteä siitä porukasta joka on lukumäärältään suurin ja vaatealan/tekstiilin ymmärrykseltään keskimäärin pienin (=kuluttajat, jos vertailukohtana käytetään vaatealalla työskenteleviä), jolloin laatuasiassa pitää lähteä aivan perusteista. Neulos, kangas. Luonnonkuidut, tekokuidut, muuntokuidut. Jne jne.
On vaikea antaa ohjeita jotka yksiselitteisesti toimivat aina ja ovat riittävän yksinkertaisia muistaa / ymmärtää pohjatiedoista riippumatta.

Tekniset ratkaisut / kuluttajien välinen informaation jakaminen
Digitaalinen työkalu kuluttajien laatukokemusten jakamiseen on periaatteessa loistava idea – toimiihan se melko hyvin esim kirja-arvosteluissa Amazonilla jne. Käytännössä vain tämäntapaiset yritelmät sortuvat siihen, että vaate arvostellaan hetikohta sen tultua paketista tai ostoskassista, jolloin esim. kestosta ei voi sanoa mitään, ja ainoa laatuun oikeasti liittyvä arvioinnin aihe on istuvuus ja kokonumeron paikkansapitävyys. Joissain nettivaatekaupoissa on arviointimahdollisuus, mutta vaikuttaa siltä että liian kriittiset kommentit saatetaan poistaa. Lopputulemaksi jää, että vaatteen arvio perustuu siihen kuinka kivan värinen se on ja kuinka hyvälle tuulelle sen saaminen kuluttajan hetkellisesti saa. Vaatteessa pitää olla suurinpiirtein kissanmentävä reikä edessä, jotta siitä kirjoitettaisiin negatiivinen arvio.
Puolueettomampi olisi tekninen ratkaisu, esim. kännykkään kiinitettävä mikroskooppi (näitä on jo) ja ohjelma joka analysoi kankaan sidoksen ja kenties langan tyypin. En ole kuullut että kukaan olisi tälläistä vielä kehittänyt, vaatii kuvantunnistukselta aika paljon, mutta tuskin teknisesti mahdoton. Vaatisi silti todella paljon tutkimus- ja kehitystyötä. Jos idis on mielestäsi hyvä ja suonissasi virtaa Slush, lähden kyllä mukaan kehittelemään 🙂

Vaatefirmojen vapaaehtoinen kehittyneempi informaation antaminen kuluttajalle
Tällä hetkellä laki vaatii ilmoittamaan kuitusisällön, valmistajan tai valmistuttajan/maahantuojan sekä pesuohjeet. Koska kaikkia materiaaleja on paremmin ja huonommin kestäviä ja jokainen kuitu on johonkin käyttöön sopiva, ei kuitusisällöstä voi kovin helposti vetää johtopäätöksiä kestosta. Valmistaja/valmistuttaja kertoo harvoin varmuudella laadusta, saman brändin sisällä laatu heittelee varsinkin halvemmissa hintaluokissa ihan hyvästä tosi huonoon. Pesuohjeita ei voi muuta kuin kehottaa noudattamaan, vaikka ne välillä ovat älyttömiäkin, koska en halua joutua vastuuseen kenenkään pilautuneista vaatteista – tietysti jos tiedät tietäväsi tekstiileistä riittävästi, antaa mennä vaan. On kiusantekoa kehottaa pesemään 100% puuvillavaate, jossa ei ole erikoisia muita osia, kolmenkympin käsinpesussa.

Valmistusmaata ei ole tällä hetkellä pakko ilmoittaa, vaikka se yleistä onkin, ja laadun tunnistusmerkkinä valmistusmaa ei ole hyödyllinen. Kyllä Euroopassa voidaan tehdä huonoa ja kaakkois-Aasiassa laatutavaraa, kyse on siitä minkälaisia valintoja suunnittelussa ja valmistuksessa tehdään.

Pakollisista tiedoista ei siis laadun arvioinnissa ole hirveästi apua. Jospa vain valmistajat älyäisivät antaa vapaaehtoisesti lisätietoja enemmän kuin nykyään! Hyviäkään vaatteita valmistavat tuottajat eivät osaa tai halua kertoa omista tuotteistaan niin, että merkityksellinen laatuinformaatio välittyisi ostajalle asti. Kaikenlaista liibalaaba-brändinrakennusta kyllä riittää, mutta jestas kun joskus saisikin lukea vaatteesta miksi se oikeasti on hyvä. Materiaali on tämä koska… kehrätty niin ja näin sillä… kankaan on kutonut se ja se… huomatkaa saumaratkaisu, napin kiinitys, kestävät ne ja nämä…
Joskus saatetaan mainita tietty puuvillalajike tai vielä harvemmin kehruukone, mutta näitä infoja nähdäkseni minun pitää yleensä vierailla miestenvaateosastolla. Ja kumminkin luulisi, että kannattaisi koittaa vaikuttaa ostopäätökseen kertomalla itse tuotteesta jotain positiivista, mutta perustuukohan vaatekauppa tällä hetkellä niin voimakkaasti tunnepohjaiseen impulssiosteluun, että korkeampien aivotoimintojen herättelyn laatufaktalla pelätään puhkaisevan shoppailufiiliksen lämpimän kuplan ja häätävän asiakkaan kokonaan kaupasta pois?

Välillä törmää myös siihen, että vaatevalmistaja on niin omassa vaatemaailmakuplassaan, ettei käsitä kuinka vähän keskivertoasiakas vaatteiden laadusta vain katsomalla käsittää. Laatua ilmentävät seikat, jotka ammattilaiselle paistavat kilometrien päähän, aukeavat muille vain rautalangasta vääntämällä. Vääntäkää sitä rautalankaa, te hyvää tavaraa tekevät! Vääntäkää niin, että soi! Sitten toki pitää itse tietää minkälaisia vaatteita tuottaa ja miksi, mutta tämän asian kirkastaminen itselleen ei voi olla kuin hyväksi.

Tekniset urheilu- ja ulkoiluvaatteet ja niiltä näyttävät vaatteet ovat tällä hetkellä kovin ajankohtaisia. Syyksi arvelen mm. sitä, että niissä funktionaalisuus ja kesto ovat sisäänrakennettuina oletuksina. Ennustan seuraavaksi ilmiöksi työvaatteden suosiota.

Myyjät
Vaatteen mukana olevan tiedon puutteen lisäksi kun suuren volyymin ostopaikoissa ei ole myyjiäkään, joka olisi ihanteellisesti se henkilö, joka toimii vaatevalmistajan ja asiakkaan välissä tulkkina (myyjällä tarkoitan jotain muuta kuin hyllyttäjää ja kassapiippaajaa, eli sellaista ammattilaista joka oikeasti voi hyödyllisellä tavalla opastaa vaateostoksilla olevaa kuluttajaa).

Mieluiten kun saisi vielä näistä käyttöön useampia!!

4 thoughts on “Vaatteiden laatutason kohottamisesta osa II

    1. Spinnovan tekniikka kiinnostaa, koska luulisi ettei muutaman millin mittaisista sellukuiduista saisi sellaisenaan lankaa tehtyä. Kehrääminen on tekstiiliteollisuuden pullonkaula, hankala ja herkkä prosesi, jonka ohittaminen toisi isot säästöt – jos vain lopputuote on käyttöön kelpaava.

      Like

  1. Tuun vähän myöhässä tän erinomaisen postauksesi kommentointiin, mutta laatuasiat ovat pyörineet päässäni erityisesti tässä lähiviikkoina, koska vaatemyyjän duuni ale-aikaan on aikamoista taistelua. Ja jo tässä vaiheessa avautumisvaroitus – tää allekirjoittanut vaatemyyjä meinaa oikeasti välillä vaipua ihan epätoivoon…

    Kuluttajien tietotaso on laatuasioissa niin alhainen, ettei ole tosikaan. Pari esimerkkiä: tässä mennäpäivänä jouduin lepyttelemään närkästynyttä asiakasta, joka ei ymmärtänyt, miksi villakangastakin takahalkio oli ommeltu muutamalla pistolla kiinni. Se oli asiakkaan mukaan törkeää, että asiakas joutuu itse takin ostettuaan purkamaan sen pienen ristipisto-ompeleen, jolla taataan takin lipareiden suorana pysyvyys vaatteen kuljetus- ja myymäläelämänvaiheessa. (Sama asiakas ei ymmärtänyt, miksi vuoriton villakangastakki ei välttämättä ole riittävän lämmin 20 asteen pakkasessa.) Viikoittain vastailen töissä kysymyksiin kuten “onko tää neule varmasti mulle tarpeeksi lämmin” tai “kutittaako se mua”, “mitä tälle puserolle tapahtuu sitten kun mä pesen sen – ja mä en sitten tosiaankaan lue mitään pesuohjeita”, ja miksi kolmella kympillä ei saa 100% villaa olevaa puseroa, joka ei nyppyynny. Usein kuulen, että “mä heitän aina kaikki vaatteet samaan neljänkympin ohjelmaan”, tai että “villan tai raakadenimin tuuletusneuvot on typeriä ja vaatevalmistajien vastuunpakoilua, koska pakkohan vaatteita on pestä”. Turhauttavin kysymys lienee “onko tää vaate hyvälaatuinen”, vaikka se onkin ihan tosi tärkeä kysymys, ja joka kerta ilahdun, kun sen kuulen. Mutta surullista kyllä, kysymys on ihan mahdoton vastattava, koska kuluttajien kriteerit eivät perustu tietämykselle ja laadun mittaaminen on ylipäätään niin vaikeaa. Yleensä kysyn vastakysymykseksi, mitä tarkoitat hyvälaatuisella, ja yritän sitä kautta availla asiakkaan ennakko-odotuksia. Harmittavan usein kuulen, että yhden tai kahden sesongin käyttö riittää, tai jotain suht ympäripyöreää kuten “kunhan ei nyppyynny ensimmäisessä käytössä” tai “mä ostan vain luonnonkuituja, se riittää että tässä ei ole keinokuitua”. (Luonnonkuiduista tuli mieleen: varsinaisia murheenkryynejä ovat halvat viskoosivaatteet, joista asiakkaat innostuvat ajatellen niiden olevan automaattisesti hyvälaatuisia – en tiedä, mistä ihmeestä tämä käsitys on lähtenyt liikkeelle – mutta joiden kuosittelusta, kutistumisvaarasta ja silitystarpeesta on jankattava maailman tappiin saakka. Kun kuluttajalla ei olekaan kiinnostusta huolehtia viskoosivaatteistaan, kuuntelen sitten lähes päivittäin näitä “olipa surkeeta laatua, meni pesussa heti ryppyiseksi ja kutistui”- kertomuksia.)

    Ja mitä tulee vaatevalmistajiin… oi, kunpa raha ja voiton kääriminen hinnalla millä hyvänsä ei olisi vaatevalmistajille niin tärkeää, ettei tästä edellämainitusta asiakkaiden pihalla olemisesta otettaisi kaikkea hyötyä irti. Voi olla, että olen väärässä, mutta välillä tuntuu oikeasti siltä, että valmistajia ei tippaakaan kiinnosta antaa yhtään lisäinformaatiota kuluttajille, koska mitä enemmän kuluttaja tietää, sitä vaikeampaa häntä on höynäyttää halpavaatteilla. Pienet laadulla ja eettisyydellä profiloituneet fringe-merkit ovat onnellinen poikkeus surkeassa valtavirrassa.

    Pahoittelut nyt tästä negatiivisesta avautumisesta, mutta aargh, turhauttaa niin pirusti… Teet Rinna tosi tärkeää työtä, ja itse uskon siihen, että kuluttajia kouluttamalla päästään tässä laatuasiassa eteenpäin, hitaasti, mutta varmasti. 🙂

    Like

    1. Kiitos tästä aivan mahtavasta kommentista! Motivoitunut myyjä, joka tekee parhaansa iskostaakseen asiakkaaseen edes jonkinlaista ymmärrystä vaatteiden ja tekstiilien ominaisuuksista tekee arvokasta työtä – vaikka just sillä kertaa mikään ei tuntuisi menevän jakeluun.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s